En antaisi edes yhtä tähteä. Kirjan idea kiinnosti todella, joten pettymys oli valtava. Miten kuvailisi... Kirja tekee adhd-olon sellaisellekin, jolla ei sitä ole. Lukijassa ei ole mitään vikaa, vaan itse tekstin tempo on kova ja todella hajanainen. Ensimmäisen luvun ikuisuuden kestävä alku alkoi ärsyttää suorastaan fyysisesti; pakko skipata toiseen lukuun. Siellä ei ihan niin suurta ärsytystä, mutta sama tekstin tempo ja hajanaisuus. Yritin antaa mahdollisuuden, mutta ei vain pystynyt. Ohittelin sivuja ja toivoin vielä jossain vaiheessa törmääväni siihen johonkin ideaan, mikä kirjassa oli piilossa; suuri ahaa-elämys tai edes jokin muu tunne kuin ärtymys, mikä saa raapimaan omaa ihoaan. Ei tullut vastaan. Ehkä vaatisi tajuntaa muokkaavia aineita (mikä ei ole minun juttuni), että tästä saisi hyvän. Pahoittelut heille, joiden lempiteos tämä on, mutta tämä oli minun kokemuksen.

Hieman sekava. Keskustelua oli viihdyttävä kuunnella , mutta samalla tavalla , kun selvänä monen humalaisen erinäisiä ja sekalaisia aihe-alueita nopeasti yhteen sidottuna. Odotin enemmän dystopiaa ja syvempää pohdintaa teknologiasta, joten ehkä tämä vaikutti lievään pettymykseen.

Kirjassa ei ollut oikein mitään samaistumispintaa. Jäätävän ajankohtaisia tunnelmia kyllä, hybridisodan uhan vallitessa Euroopassa. Ihmiset, paikat ja tilanteet olivat kuitenkin liian outoja ja kaukaisia, jotta kirja olisi varsinaisesti liikuttanut.

Odotin kirjalta enemmän.

No nyt kyllä meni yli hilseen. Teksti oli täyttä dadaa... ehkä tarkoituksella? Tähti siitä että oli lyhyt.

Kuin lukisi seonneen tekoälyn tuotosta. Rasittavaa, teennäistä tykitystä.

Takakansi kuulosti kiinnostavalta mutta sisältö oli hyvin sekava.

Huono. Yrittää varmaan olla jotenkin taiteellinen. En viitsinyt kuunnella loppuun kun alkoi suututtamaan moinen jaarittelu.