Olin hämmentynyt siitä, miten naiiveja käsityksiä koulutetulla psykologilla, joka työskentelee vankilassa, voi olla. Erityisesti psykopaateista puhuttaessa. Ikään kuin jokaisella olisi jokin hirveä lapsuustrauma, joka selittäisi vaillinaisia tai puuttuvia tunnereaktioita. Hämmentävän mustavalkoinen kirja, odotin ihan muuta.

Aihe on mielenkiintoinen. Kieli oli kuitenkin erittäin kömpelöä ja täynnä kieliopillisia virheitä. Joskus jopa lauseiden merkitys muuttuu täysin. Suora lainaus kirjasta: "Vaikka ympärillä olevat tajuaisivat valheet, heitä ei saa silti edesvastuuseen teoistaan." Oletettavasti kirjailija tarkoittaa, että psykopaatteja on vaikea saada edesvastuuseen teoistaan. Virke viittaa kuitenkin psykopaattien ympärillä oleviin ihmisiin.

Yritän kuunnella sisulla loppuun asti. Jo puoleen väliin mennessä vilissyt niin paljon asiavirheitä ja erittäin jyrkkiä yleistyksiä, että hankala uskoa kirjoittajan todella olevan ihmismielen ammattilainen.

Yleistävä ja yksipuolinen. Toivottavasti vankilapsykologia ei kaikkialla ole tuolla tasolla.

Mielenkiintoinen aihe, mutta häiritsevän huonoa kieltä

Seksityöntekijöiden leimaamista.

Mikä pettymys! En edes jaksanut taistella loppuun asti. Lopulta jätin kappaleita väliin, ja toivoin, että seuraava kappale olisi se kiinnostava, josta varsinainen kirja alkaa. Näin ei käynyt. Myös asiavirheitä on, kuten väite siitä, ettei kukaan synny psykopaatiksi. On todettu, että psykopaattien aivoissa frontaalilohkojen ja amygdalan välinen yhteys on synnynnäisesti heikko. Vaatii paljon tietoista työskentelyä pienestä lapsesta asti, jotta tällaisesta ihmisestä ei kasvaisi muita hyväksikäyttävä, tekojensa seuraamuksista välittämätön peto.

Täynnä valheita ja väittämiä ilman perusteita.

Tuttua meille, joiden kohdalle osunut. Lukija sopi hyvin tähän.

Paneutui ihan liikaa eri terapiamuotojen selostuksiin. Paremminkin ammattikirjallisuutta. Ehdotottomia vanhanaikaisilta tuntuvia mielipiteitä.