Immosen kirjasarjan toinen kirja heijasti kirjailijan ensimmäisessä kirjassa jo näkynyttä kirjoittaa fiktionaalisista asioista todentuntuisesti. Tosielämän tapahtumien yhdistäminen tarinaan toi tarinaan aitouden tuntua, että tunnetta siitä, että kirjan tapahtumat voisivat helpostikin olla tosia. Immonen on esikoiskirjansa jälkeen selkeästi kehittynyt kirjailijana ja tarina oli aikasempaakin mukaansatempaavampi. Immosella on myös hieno tapa kirjoittaa asiat sen verran selkeästi, että ei armeijan käynytkin ymmärtää tapahtumat ja on helppo päätellä tapahtumat ja lyhenteet.

Parempaa kuin Ilkka Remes nykyään

Mielestäni parhaimpia suomalaisia kirjoja vuodelle 2022. Edellinen oli myös todella hyvä

Ei ihan ensimmäisen osan veroinen, mutta loistava silti. Nykytilanteessa olisi ollut parempi jos kirjat olisi julkaistu toisin päin.

Ilkka Remes 2. Paljon kaikenlaista toimintaa. Henkilökuvat vaivaannuttavia.

Naiivia tarinan kerrontaa jota lukija korostaa. Paremmin valittu lukija nostaisi arviota. Sopii nuorille aikuisille.

Jotenkin naiveja hahmoja ja se pisti vähän ärsyttämään.

Taattua laatua!

Odotukset olivat turhankin korkealla Punaisen Ketun jälkeen. Aavikkokettu oli kuitenkin armeijafiktioksi epäuskottava. Sotilaat räiskivät noin vain omilla,kotoa otetuilla aseilla ilman seuraamuksia. Enpä usko. Myös täysin tarinaan kuulumattomat romanttiset kohtaukset oudoissa paikoissa sekä huono lukija saivat antamaan vain kaksi tähteä.

Huikea kirja jälleen kerran, iso kiitos kirjailijalle!!!😀