Erittöin tarkkanäköinen kirja. Hyvää pohdintaa

Kummallinen, poliittisesti latautunut, rankasti yleistävä rantti, joka herättää enemmän kysymyksiä, kuin tarjoaa ratkaisuja.

Taiten kirjoitettu tietokirja. Nopealukuinen ja ymmärrettävä, ei kuitenkaan perinteinen tietoteos. Erinomaisia esimerkkejä! Lukija hyvä, nopeus 1,3.

Erittäin tarkkanäköinen ja osuva teos, jossa sanoitetaan ja kyseenalaistetaan taitavasti ajallemme tyypillisiä moraalinormeja ja hyvinä ja arvostettavina pidettyjä asioita, joita ei haluta sanoa ääneen ja joita media ei tuo paljoa esille. Kirja paljastaa suoraan, että monet hyvinä, oikeina ja tavoiteltavina pidettävät asiat ovat keskiluokkaan tai ylempiin sosiaaliluokkiin liittyviä asioita, joita vaaditaan kaikilta, ja tämä näkyy jopa viranomaisten toiminnassa. Ajatuksia herättävä teos, joka saa pohtimaan myös omaa suhtautumistani moniin asioihin. Keskiluokkaiset voivat helposti tunnistaa itsensä kirjasta. Etenkin alun historiaosuus on tylsä ja teoreettinen, ja sen yli voi hyvin hypätä ellei ole kiinnostunut siitä. Varsinainen pihvi tulee vasta sen jälkeen.

Herätti ajatuksia, mutta myös hämmensi. Jäi kaikesta selittämisestä huolimatta vähän epämääräinen kuva pikkuporvarillisesta ihmisestä. Millainen sitten on täysin pikkuporvarillisesta ajattelusta vapaa ihminen?

Pitkäveteinen, paikoin koominenkin saarna täynnö ummehtunutta 70-luvun paatosta.

Viittaukset tunnettuihin kirjailijoihin ja filosofeihin alleviivaavat kirjoittajan perehtyneisyyttä aiheeseen, eikä rankkakaan kärjistys ole tuulesta temmattua. Puhuttelevaa on lukijana löytää itsensäkin ajan hengen pauloista, vieläpä hyvin arveluttavalla tavalla. On helppoa havaita olevansa sairas. Dialogia, myötätuntoa- ja mielenmuutoksen mahdollisuutta on kuitenkin vaikea löytää avoimen tuomitsevassa- ja silkkaa inhoa ilmaisevassa tavassa, millä Kontula kirjoittaa pikkuporvarillisuudesta. Hän ikään kuin armotta pilkkaa vammaista, mikä hieman yllättää. Omia korttejaan Kontula ei näytä. Mihin hän uskoo? Missä- ja millainen on hänen ideaali ja paratiisinsa. Ja siellä elävä ihminen? Kontulan varoitus elämän kadottamisesta on joka tapauksessa erityisen relevantti, ja jo yksin siksi kannattaa lukea!

Loistava peili ja kiteytys aikamme suuresta tabusta.

Mielenkiintoinen ja tarkkanäköinen teos. Herätti ajatuksia ja huomioita myös omasta elämästä.

Woke kulttuuria ihannoiva, tylsä😮‍💨