Kirjan tavassa käsitellä erilaisuutta ja köyhyyttä oli jotain hyvin pysäyttävää ja ahdistavaakin. Se puhutteli minua. Koulukiusaamiskuvauksessa sama tunne toistui. Kirja kosketti.

Ruma ja raaka kirja, mutta myös tinkimättömän rehellinen kuvaus työväenluokkaisen maskuliinisuuden hauraudesta ja siitä miten Mahdottoman kivuliasta sen toivoton tavoittelu on.

No siis… miksi kaikki se kohu ja kehu? Tämähän oli tylsä. Paljon paremmin on köyhyydestä ja syrjäytymisestä ja erilaisuudesta kirjoitettu, kirjakaupalla, ihan oikeita romaaneja. Tämä sen sijaan on ajallemme tyypillinen nuoren ihmisen väärinymmärrys oman kokemuksen erityisyydestä, ja siitä väärinymmärryksestä onanoitu autofiktio. Ei ihme että kaikki kustantamot ensin hylkäsivät. Yksilön henkilökohtaisia terapiakirjoituksia ei tulisi kohottaa kirjallisuudeksi. Ei vaikka kokemukset sinänsä olisivat kuinka traagillisia. Jos on laiska tai lahjaton eikä saa etäännytettyä itseään kokemuksistaan ja tuntemuksistaan ja kirjoitettua oikeaa romaania, on parempi kehittää itselleen muita kuin kirjallisia kutsumuksia.

Kuinka pieni kylä voi kasvattaa ihmisen niin vahvasti uskomaan, että ei saa olla juuri sitä mitä on.Lukijan ääni kuulostaa luonto-ohjelmien kertojaääneltä, mikä aiheuttaa mielleyhtymän, että kuuntelijana tarkkailen jotain erikoista luonnonilmiötä, vaikka kyseessä on vakava ja koskettava aihe.

Raa'an paljaasti kerrottu kirja, jota välillä oli hankala, jopa ahdistavakin kuunnella. Silti tuntui tarpeelliselta tietää kuinka tarina päättyy ja kuinka kirjoittajalle käy.

Pidin kovasti

Hyvä kirja, mielenkiintoinen!

Hieno ja ajatuksia herättävä teos, vaikka viimeinen tunti hieman lässähtikin.

Riipaiseva kirja siitä, miten ihminen on ihmiselle susi - jopa omassa perheessä. Koska kirja on omaelämäkerta, läsnä on onneksi koko ajan tieto siitä, että tästäkin voi selvitä.

Koskettava. Piti kuunnella miltei kerralla loppuun