En ehkä kuvailisi kirjaa Agatha Christie henkiseksi, mutta kirjailijan oma tyyli on silti hyvä ja selkeä. Tietokirjallisuustaustausta näkyy ja kuuluu ja itse juuri tälläistä, liki nippelitietoa rakastavana, juuri nämä historialliset yksityiskohdat ja tapa, jolla aikalaistieto on luontevasti kirjoitettu mukaan, on minusta hieno. Teksti kulkee luontevasti eteenpäin eikä mukana ole turhaa sievistelyä eikä väkivallallakaan mässäillä. Tästä ei olisi pitkä matka noir -tyylin dekkareihin, mutta en näkisi mitään pakkoa venyttää tyyliä tai muuttaa tarinan eteenpäin kuljetusta tai päähenkilön sisäistä olemusta. Toki niin voi tulevaisuudessa kirjailija halutessaan tehdä, koska selkeästi päähenkilö on hahmona kasvamassa - ja ottamassa takapakkia aivan kuin kuka tahansa meistä.Tämön on hieno luku / kuuntelukokemus, joskaan ei välttämättä sen sukupolven mieleen, joka on tottunut liukkaaseen liikehdintään. Itselleni hivenen verkkainen tyyli lisäsi aikaa nauttia hivenen vanhasta kielellisyydestä.

Ihan hyvä ja kiinnostava kirja. Kuitenkin monet naamiointia käsittelevät kohdat olivat itse asiassa tylsiä. Lukija oli miellyttävä.

Ai että nämä wanhaan Helsinkiin sijoittuvat dekkarit on kivoja! Aikakausi ja kaupunki on ikään kuin henkilöhahmoja itsekin. Hassua, että koko sarja on mennyt multa aivan ohi ja hoksasin nämä vasta nyt kun uusin osa ilmestyi.

Kirjailija on osannut maalata lukijan eteen hyvin realistisen kuvan sadan vuoden takaisesta Helsingistä ja sen poliittisista peleistä nuoren tasavallan ottaessa ensimmäisiä askeliaan itsenäisenä valtiona. Tuon ajan luokkayhteiskunta on myöhemmille sukupolville tuttua lähinnä elokuvista, mutta niissä se näkyy yleensä lähes koomisena asetelmallisuutena kun taas romaanissaan Hämeen-Anttila osaa kuvata sitä huomattavasti realistisemmin. Kaiken lisäksi itse tarina on hyvin punottu ja sen henkilöt uskottavia joten kirja oli todella varsin koukuttava.

Mielenkiintoista kuunnella vanhasta Helsingistä. En yleensä kuuntele dekkareita, mutta tästä sarjasta tykkään.