Terapeuttinen, samaistuttava ja hienosti kirjoitettu. Lähes kolme vuosikymmentä vegaanina eläneenä, tiedän todella, että elämä on välillä taistelua kyynistymistä vastaan. Ikinä ei kumminkaan anneta periksi.

Todella hyvää ja monipolvista kerrontaa! Lukijalla miellyttävä ääni.

Omalla tavallaan lohdullinen teos, vaikka päällimmäisenä siitä mieleeni jäikin "But if you can't act...then you are the one who's trapped".

Miksi, voi miksi kirjailija lukee omaa tekstiä, pilaa kaiken kuuntelu nautinnon. Uutta tietoa eläimistä, ihmisistä, välillä tylsää kerrontaa, 7+ Lopputulos keskinkertainen. Finland- ehdokas, ei minusta

On kuin kirjoittaja olisi kaatanut kirjaan jokaisen ajatuksen (ja muiston?) joka hänellä on liittyen eläinsuhteeseensa. Elämänsä eläimiin ja heidän suojelemiseen. Tämä vaikuttaa syvän henkilökohtaiselta, oli fiktiota tai ei.Kirjassa tärkeässä roolissa olevat eläinajatukset ja -mielipiteet leijuvat yleensä irrallaan nettipalstoilla ja keskusteluissa eri ihmisten kanssa jne. Tässä ne olivat kivasti yksien kansien sisällä ja antoivat sisäpiirin tietoa siitä, millaista voisi olla vegaanina ja eläinaktivistina eläminen, ja mitä ovat ne ajatukset ja huolet, jotka ihmisen suorastaan pakottavat luopumaan lihasta ja muista eläintuotteista.Suosittelen kirjaa siinä tapauksessa että et provosoidu siitä, että joku ei pidä siitä, että syöt lihaa. Huikea kirja, rohkea.

Kirjan päähenkilö on erittäin erittäin ideologinen eläintensuojelija, joka paasaa kaikille koko ajan. Hänen kaikki sanomisensa ja tekemisensä liittyy eläinten suojeluun. Läheiset tuskastuvat häneen "miksi sinun pitää pilata aina kaikki". Johon päähenkilö tuumii ajatuksissaan että ideologiani levittää mustaa hometta ympärilleen.Lukijalle päähenkilön kiihkeys, yksisilmäisyys ja oikeamielisyys näyttäytyy välillä hyvin raskaana ja ärsyttävänä. Ei todellakaan hetken rauhaa. Mitään varsinaista juonta kirjalla ei ole. Mutta näin pitääkin olla! Kyseessä on varmasti tyylikeino, pakoon ei pääse, ja kaikki mahdolliset tulokulmat eläinten kaltoinkohtelusta vieritetään päälle. Asiat ovat juuri niin kuin päähenkilö sanoo, tykkäät tai et. Joten tietenkin kirjaa oli vaikea lukea. En tiennyt aihetta etukäteen, enkä todennäköisesti olisi sitä lukenut jos olisin tiennyt. Joka sekin on väärin. Itselleni koskettavin kohta oli simppeli; Supikoira häkissä ajattelee "ei elämän kuulunut näin mennä".

Hyvin kirjoitettu ja luettu, mutta ”turhia” sekounia mukana.

Surullinen siitä, että päähenkilö ei voinut hyvin itsensä kanssa, ei kokenut kuuluvansa ympäröivään maailmaan. Eläinaktivismiteema jäi itselleni toissijaiseksi. Löysin enemmän teemoja liittyen syömishäiriöön, kehonkuvaan ja mielenterveyteen.

Kuuntelin, koska Finlandia-ehdokas. Tekstiä, joka tuo selkeästi esiin kapea-alaista vouhotusta. Lisäksi täysin asiasta/tyylistä irrallisia mm. seksipätkiä. Tämä kirja toimi vastareaktion käynnistäjänä minussa; alkaisinko syödä jälleen eläimiä, vaikka niihin en ole vuosiin koskenut. Ei minun makuuni tällaiset kirjat.

Itseironisen hykerryttävä ja samaan aikaan äärimmäisen tarkkanäköinen teksti tästä ajasta.