En kyennyt kuuntelemaan loppuun enää puolivälin jälkeen. Tuntuu, että sisältö pelkkää spekulointia ja kirjailijan omaa kauhistelua ja mielipiteitä. Kirjailijan kommentti, kuinka ei ymmärrä miksi asianomaiset eivät tahdo puhua asiasta ja samassa viittaus siihen, etteivät sukulaiset näin tahdo pitää tyttöjen muistoa elossa, oli hyvin mauton.

Karmea tapaus, mutta itse kirja oli koko ajan saman jankkausta ja toistoa toiston perään. Kirja olisi mahtunut noin viiteen lukuun. En suosittele.

Kirjan pääasiallinen teema oli kauheudessa vellominen ja sen voivottelu, ettei kirjoittajalle annettu rajattomasti tutkintamateriaalia jeesusteltavaksi.

Kaksi tähteä pois liiallisen toiston takia sekä kirjailijan joissakin kohti selkeästi rajan yli menevistä tiedonsaantiyrityksistä ja niissä tapauksissa kunnioituksen puutteesta näitä henkilöitä ja heidän yksityisyyttään ja vaitonaisuuttaan kohtaan.

Toisaalta olen kirjoittajan kannalla, mutta hyvin ymmärrän myös uhrien omaisten kannan.

Kirjan ansio on se, että tapauksen kuvaaminen "perhetragediaksi" osoitetaan vääristelyksi ja hyssyttelyksi. Aikuiset murhasivat kaksi lastaan. Perheen isä murhasi lasten äidin. Kaikki oli suunnitelmallista. Kyseessä oli siis joukko henkirikoksia, ei vain perhetragedia. Kirjan alaotsikko "Totuus..." antaa väärän kuvan kirjasta. Totuus ei paljastu.

Hyvin tehty kirja, teknisesti helppo kuunnella, hyvä lukija, järkyttävä aihe.

Sensaatiohakuinen. Ei anna mitään vastauksia mihinkään.

Kirjassa oli haastateltu lääkäriä, joka antoi hyvin asenteellisen ja yksipuolisen sekä mielestäni virheellisen kuvan ME-sairaudesta. Itse sitä sairastaneena koin tämän hyvin loukkaavana. En myöskään ymmärtänyt yhteyttä, että miten se vähättely liittyy tähän perhesurmaan. Oli lasten diagnoosit sitten oikein tehty tai ei. Itse sairauden ja sen oireiden vähättelyä ja vääristelyä en ymmärrä, että mitä sillä haluttiin tässä saavuttaa. Hyvin ikävää niitä kohtaan, jotka sairastavat kyseistä sairautta.

Ikävä asenne.