Kannabis laukaisee skitsofrenian ehkä promilelle käyttäjistä. Tai muutoin USA:ssa on kohta satoja tuhansia skitsofreenikko pössyttelijöitä. Hieman häiritsi, ettei äiti kertaakaan kirjoittanut, että olisi nähnyt poikaansa päihteiden vaikutuksen alaisena. Ainoastaan psykoosissa. Vieritettiinkö tässä periytyvä mielenterveys sairaus yhden kannabis sätkän syyksi. Outoa on myös se, että Juli kuoli huumeisiin, mutta verestä ei huumeita löytynyt. Herää kysymys, olisiko hän sairastunut joka tapauksessa skitsofreniaan ja kuollut, ihan ilman huumeitakin. Kertooko kirja siis huumeista vaiko sittenkin periytyvästä skitsofreniasta.

Harhaanjohtava nimi ja tarina tuntui perustuvan kertojan olettamuksille, joille ei löytynyt perusteluita/totuuspohjaa. Kirjan tarkoituksena ilmeisesti demonisoida kannabista (?), tosin epäonnistuu siinä nykytiedon ja tutkimustulosten valossa ? Toivon että tätä kirjaa ei todellakaan luetuteta kenelläkään nuorella valistusmielessä. Sanaa huumehelvetti toisteltiin, perustelematta kertaakaan miten nämä elämänhallinta-, käytös- mielenterveys- ihmissuhde- tai rahaongelmat olisivat johtuneet huumeista. Samalla tavalla elävän, oireilevan ja käyttäytyvän, kun ei tarvitse välttämättä edes huumausaineita käyttää. Nähdystä päihtymyksestäkään ei ollut mainintoja ja kuolinsyytutkimuksessa ei löytynyt huumausaineita, vaan puhuttiin alkoholinkäytön jälkitiloista ja rasvoittuneesta maksasta.

Kirjassa puhutaan kovasti kannabiksen vaaroista, mutta alkoholi vei pojan. En tiedä onko kannabis trendaavampi, kuin laillinen viina, kun tekee kirjan. Olisi voitu pysyä pojan tarinassa ja jättää pastoksellinem kannabis saarna pois, koska kuningas alkoholi pelasi isointa roolia.

Jäin miettimään kumpi asia vaikutti enemmän kuolemaan, huumeet vai mielenteryden järkkyminen.

Voi jösses... ensinnäkin, en halua vähätellä kenenkään tunteita, oman lapsen kuolema on varmasti ihan hirveää. Mutta, kirjailija olisi voinut tarkistaa muutaman faktan, ennen kuin alkaa kirjoittamaan tarinaansa. Totean tässä nyt yhden, että kannabis ei itsessään aiheuta skitsofreniaa, vaan saattaa laukaista piilevänä olevan sairauden. Lisäksi kirjailijalla ei ole mitään käsitystä siitä, minkälaista elämä riippuvaisena on, syyttää lastansa, ettei välitä, vaan mieluummin toimii niin kuin toimii. Toki hyvä, ettei ole käsitystä, mutta kyllä tämä on luettavissa ihan jos vaan haluaa kokemuksista ottaa selvää. Toistuvasti puhutaan aineiden käytöstä, mutta kuitenkaan huumeet eivät aiheuttaneet pojan kuolemaa. Tämän kirjan perusteella sen teki alkoholi. Paljon on mutuilua, ilman totuuspohjaa. Lisäksi vaikea ymmärtää, että jos oma lapsi on kuollut huumeiden käytön seurauksena, silti kutsuu päihdesairautta sairastavaa narkkariksi, sekä puhuu poikansa hulluushuuruista. Ei jatkoon.

Hämmentävää oli että elimistöstä ei löytynyt kannabista vaikka kirja antoi ymmärtää että käytti ko ainetta aktiivisesti. Ehkä se olikin vain sivujuoni kirjassa. Lapsen sairastuminen, terveydenhuollon asenne ja lapsen menetys ehkä olikin ne pääasiat. Lapsen menetys on menetyksistä hirvein, sitä ei pysty kuvailemaan sanoin. Siihen suruun ei auta aika eikä sen kanssa oikein opi elämäänkään vaan se suru kulkee mukana 24/7 vanhempien elämässä viimeiseen henkoseen asti. Tässä kirjassa pidettiin syyllisena kannabista, mutta olisikohan skitsofrenia puhjennut ilman kannabista? Johtuiko käytös kummasta, sairaudesta vai aineesta? Ikävä tapaus joka tapauksessa ja hyvä kun tuodaan esiin ja asioista puhutaan

Olen samaa mieltä, kuin moni muukin. Tämä oli tarina vakavasta mielenterveyden häiriöistä. Kannabiksen polttelu saattoi sen laukaista, kuka tietää, mutta mitään muuta totuuspohjaa ei ole, kuin että poika sairasti varmuudella skitsofreniaa. Päihteiden käyttö sivussa ei sairauteen positiivisesti vaikuttanut tietenkään. Tämä tarina on äidin näkemys, ehkä helpompi syyttää jotakin ulkopuolista tekijää...mene ja tiedä. Tässä jäi nyt vaan paljon kysymyksiä vailla vastausta.

Hienosti kirjoitettu teos erittäin vaikeasta aiheesta. Herätteli taas muistamaan, kuinka vaarallinen aine liian usein ”mitättömänä” pidetty kannabis onkaan. Tärkeä kirja, liian usein vaietusta aiheesta. Kiitos.

Johdonmukainen ja selkeä. Kannabispsykoosi ja haitat ymmärsi hehkilökin, jolla ei ole päihdemaailmasta hajuakaan. Toivon, että tämä kirja tavoittaisi nuorison ja informaatio tavoittaisi kannabiksen haitat. Suosittelen lämpimästi.

Kiitos kirjasta. Sai ymmärtämään asioita vanhemman näkökulmasta ja miettimään omaa käytöstä.