Romaanitaiteen huippua. Syvällistä ihmiselämän kuvausta. Maailman hienoin rakkaussuhteen, Katrinan ja Johanin, hahmottelu. Myös äiti-lapsi-suhteen mestarillista käsittelyä. Yhteiskunnallisten luokkaerojen kuvausta unohtamatta.

Koskettava, unohtumaton tarina, kunnon "vanhan liiton" kertomus köyhästä merimiehen vaimosta ja hänen perheestään. Ahvenanmaan saariston karuus ja taistelu jokapäiväisestä leivästä puhuttelee syvästi. Myrskyluodon Maijan ja Ulla-Lena Lundgrenin Jään sisarteos. Parasta kuulemaani pitkään aikaan. Uskottavaa, vahvaa henkilökuvausta ihmisistä elämän myrskyissä, niin kalastajista kuin rikkaammistakin. Olisipa ihana nähdä tästä elokuva. ❤️

Huh huh mikä tarina! Käsittämättömän kaunis ja voimakas. Parhaita koskaan kuulemiani. Vahva suositus.

Härligt att uppleva boken igen efter ca 50år.Synd dock att den inte finns som ljudbok på svenska.

Erittäin hyvä vanha mestariteos. Hienoa, että se on uudelleen suomennettu, joskin jotkut Juha Hurmeen ilmaisut olivat liian moderneja. En pitänyt kovin paljon lukijan äänestä. Se oli mielestäni liian lapsenomainen ja monotoninen tällaiseen vahvaan teokseen. Kirja olisi ansainnut kypsemmän naisäänen lukijakseen.

Kuin eletystä elämästä kauniisti kirjoitettu

Tämän tarinan pariin odotti pääsevänsä, tarina sinänsä oli pienimuotoinen, mutta piti sisällään hienosti yhden ihmisen pitkän elämänkaaren suruineen ja iloineen. Rauhoittavaa kuunneltavaa, joka loi hienosti mielikuvia elämästä saaristoissa ja merellä ja ihmisestä osana luontoa. Se on myös tarina voimasta, sitkeydestä ja lannistumattomuudesta. Hyvä lukija.

Ihana, ihana, ihana! Niin elävää ja koskettavaa tekstiä. Kirjailija olisi ansainnut paljon enemmän arvostusta aikanaan! Lukija myös mainio.

Pitkäveteinen, lyhyempi versio olisi toiminut paremmin. Kieli välillä kömpelöä. Osa henkilöhahmoista varsin epäuskottavia.

Ahvenanmaalaiselämää 1800-1900-luvun vaihteesta ankarissa ja ahtaissa oloissa. Elävästi kirjoitettua ja hienoa tekstiä. Varmaankin uusi käännös, ei alkuperäinen 1930-luvulta. Kun tietää, että kirja on kirjoitettu New Yorkissa 1930-luvulla kotiapulaisen harvoja vapaatunteja hyödyntäen, ei voi kuin ihmetellä elävää kieltä. Teos kestää seuraavat sata vuotta, ainakin.