Pätkitty liian pieniin palasiin

Ei oikein lähtenyt missään kohtaa. Aku Laitisen unettava tapa lukea teki tästä kokemuksesta kaksin verroin tervaisemman

Ei oikein toimi. Henkilökuvaukset paperinohuita, kielenkäyttö toteavaa eikä kovin värikästä ja kekseliästä, juonessa absurdeja ja vaikeasti ostettavia käänteitä (esim. presidentin kaappaus). Lopulta suurin ongelma on Remeksen teosten kaavamaisuus, jota maustetaan päivän lehtien uutisotsikoilla. Kaavamaisuudessa on jotain samaa kuin takavuosien Jerry Cottonit joissa tosin kielenkäyttö oli paljon kekseliäämpää. Lukija oli hyvä.

Ei alkuunkaan parasta Remestä. Tarina ei oikein missään vaiheessa lähtenyt vauhtiin. Lisäksi eräs auki jätetty haara jätti ihmettelemään, että miksi se piti ympätä mukaan alkuunkaan. Muutenkin levisi melko lailla.

Valitettavasti Remes menee huonoon suuntaan. Täysin epäuskottavia käänteitä täynnä, sekava ja pitkäveteinen. Harmi, sillä Remes on ollut suosikkini. Nyt taisi jäädä osaltani viimeiseksi.

Tykkäsin lukijan eläytymisestä.

Ei oo kiva ku niin tylsä ja hämmentävä

Tarina käynnistyi hiukan hitaammin eikä koukuttanut kuten viimeisimmät edelliset Remekset. Siitä huolimatta hyvä.

En ole kaikkia Remeksen kirjoja lukenut, mutta monta, joista tämä oli sekavin ja pitkävetisin. Kirjoissa on usein elokuvamainen rakenne, mutta nyt se oli viety liian pitkälle. Jatkuva tilanteesta toiseen hyppiminen oli sekavaa ja tarinan seuraaminen ainakin kuuntelemalla tuskaista. Ei varmaan vähiten sen takia, että lukija on käsittämättömän monotoninen ja ei osaa mitenkään uskottavasti lukea dialogeja. Itse tarina oli hämmentävä sekametelisoppa ja sympaattiset hahmot jonka kohtaloa jännittäisi puuttuivat kokonaan. Toivottavasti tämä ei ole Remekselle mikään uusi normaali.

Sekava ja pomppiva juoni.