Olen aina ajatellut ettei minun olisi pitänyt tehdä koskaan lapsia, koska lasten syntymän jälkeen ei voi enää koskaan olla vapaa. Lapset ja lapsenlapset ovat ihaninta mitä tiedän ja he tuovat tullessaan suuren ilon ja onnen. Lapsen saamisen ihanuudella on kuitenkin toinenkin puoli ja se on alituinen menettämisen pelko ja kauhu siitä että lapset voivat joutua kokemaan kaikkia niitä kauheuksia, mistä kirjallisuus kertoo. Lapsia ei voi omistaa, eikä heitä voi suojelun nimissä teljetä turvaan maailman pahuudelta kultaiseen häkkiin. Heidän on vain annettava mennä silläkin uhalla, että he voivat joutua kokemaan pahimman, mitä ihmisen kohdalle voi sattua. Näitä asioita tämä kirja pohtii. Se tekee sen kauniisti ja rehellisesti.

Sekava

Tarina junnaa ja lukijan tasapaksu, kähisevä ääni tekee kuuntelun mahdottomaksi.

Taitavasti koottu, aito elämänmakuinen tarina. Tykkäsin todella paljon. Lukija sopi tähän kirjaan täydellisesti.

Ihan hyvä teos, joka etenee kahdessa tasossa melko taidokkaasti. Ajoittain pitkäveteinen, välillä kiehtova ja koukuttava. Lukija hyvä, nopeus 1.25.

Kirjailija on samaistanut, epäterveellä tavalla, oman wlämänsä kauan sitten murhatujen lasten elämään. Teos on tuplaahdistava ja lukijal asetetaan terapeutin asemaan.

Kiehtova, outo kudelma, joka yhdistää tosimysteerin ratkaisemattomasta pikkutytön murhasta kummitustarinoihin sekä omaelämäkerralliseen raatorehelliseen pohdintaan vanhemmuudesta ja yhteiskunnasta. Upeasti kirjoitettu, vangitseva, vaikeasti kuvailtava.

Loppu oli lievä pettymys.

Hyvin vähän oli lapsen murhasta, pelkkää kotielämää nykyajassa

En innostunut. Liikaa kirjailijan henkilökohtaisia raskausvaivoja.