Erinomaisen koskettava, viisas, tosi kirja. Jokaisen vanhemman ja aikuisen lapsen pitäisi lukea tämä. Mihin sisaruskateus voikaan pahimmillaan johtaa! Ja mitä toivo merkitsee elämässä.

Pidän näistä Louise Pennyn Three Pines dekkareista, mutta tämä tuntui väkisin venytetyltä. Vähän reippaampi lukutyyli olisi ehkä auttanut.

Ironista, miten jyrkästi hahmot tuomitsivat eläinten tappamisen, kun seuraavassa lauseessa kuvaillaan, kuinka he vesi kielellä syövät milloin mitäkin liha-annoksia. Mutta tarinasta itsessään pidin, ja oli ihanan tunnelmallinen, kuten sarjan edellisetkin osat.

Nyt meni taas hieman jaaritteluksi. Nämä ovat tunnelmallisia kirjoja, mutta niissä tapahtuu todella vähän mitään. Lähinnä näissä käydään dialogia ja ajatellaan synkkiä ajatuksia.

Jaarittelua ja maalailua, heppoinen juoni. Tässä syötiin enemmän kuin Viisikoissa, tai sotkettiin ruualla. Ihmisten kuvaus oli laveaa mutta yksiulotteisia. Ja ärsyttävin kaikista on Pyhä Armand. Tyyni, kaikentietävä ja koskematon Armand. Nyt pidän tauon tästä sarjasta - liian monta putkeen.

Mielenkiintoinen kirja! Lukijalle kiitokset!

Todella hauskaa kieltä. Nauroin ääneen osuville ilmaisuille.

Vähän erilainen, kun ei oltukaan Three Pines’ssa, mutta ihanahan tämäkin oli!

Hyvä juoni mutta helposti voisi tiivistää niin pysyisi lukijan/kuuntelijan mielenkiinto yllä.

Sarjan kirjat ovat aika hidastempoisia mutta mukavia kuunnella, lukijakin mitä loistavin juuri näihin.