Kirjasta ja sen kauniista kielestä pidin paljon, mutta kissan kohtaloa en päähenkilölle anna anteeksi 😐. Oliko niin kaikesta joutunut luopumaan, että ei pystynyt mihinkään eikä keneenkään kiintymään. Surullinen tarina.

Päähenkilön tarina ja juuri Itä-Suomen korpikouluihin sijoittuneena ansaitsi tulla kerrotuksi. Maalaisromantiikka ja (nais)opettajuus kutsumusammattina kaikkine nöyrtymisineen joutaa jo vihdoin romukoppaan. Hieno tarina, miljäö ja henkilöhahmo. Yhteiskuntamme vaatii yhä naisilta kutsumusammattiin vedoten uhrautumista ja automaattisia äidinvaistoja, ylitsepursiavaa universaalia rakkautta kaikkia maailman lapsia kohtaan.

Lopun eräs kohtaus tiputti yhden tähden pois. Hienoa tekstiä ja kielikuvia, tarina kietoi mukaansa.

Tarkkaa ja hienoa kuvausta! Kirjassa päähenkilö pohdiskelee opettajan työnkuvaa ja arvostusta hyvin. Osui ja upposi!

En muista milloin viimeksi kirja on tuottanut näin voimakasta ihastumista, kunnioitusta, vihaa, sääliä, ymmärrystä ja surua. Suosittelen lämpimästi! Tämä kirja vei mukanaan!

Vaikka kirja ajoittuu sodanjälkeisen Suomen rajaseudulle, on se hämmentävän ajankohtainen. Ei ole miksikään muuttunut opetussuunnitelmien jatkuvaan muutokseen ja ympäristön vaatimuksiin uupuvien opettajien todellisuus tai sodan haavoja sielussaan kantavien ahdistus. Krista Putkonen-Örn lukee hienoa ja tarkkaa tekstiä vähintäänkin yhtä hienosti, kuten aina.

Upeaa ajankuvaa Tommi Kinnuselta, kiitos. Lukija myös tyylikkästi eläytyvä.

Rujonkaunis ja tarkkanäköinen kuvaus, kuin lankakerä, joka hiljalleen purkautuu ja paljastaa solmuja sileän joukossa. Tykkäsin kovasti!

Loppu lässäytti 😿

Hieno ajankuva - ja hämmentävän ajankohtainen , nykypäiväänkin monelta osin istuva opettajan työnkuva. Lukijalta huippusuoritus ( jälkeen kerran !)