Kirja on dekkariksi pitkäveteinen ja kuvaus kliseistä. En kiintynyt henkilöhahmoihin. Sisältö vaikuttaa jonkinlaiselta kirjoittajan fantasioinnilta sen sijaan että hahmot heräisivät eloon moniuloitteisilta henkilöinä. Etenkin esineellistävä ote naishahmojen kuvauksessa aiheuttaa kiusallisia tunteita ja etäännyttää lukijaa. Samoin viittaukset psykoanalyysin teoriaan luovat omituista oppikirjamaisuutta teokseen. Lopun twisti on miellyttävä, mutta päähenkilöiden motiivit eivät lopulta vaikuta uskottavilta.

Kirjailijan luomien hahmojen pökkelöisyys yhdistettynä lukijan ääneen saivat aikaan spontaaneja ääneensättimisiä. Tuplanopeudella piti kuunnella, koska varsinkin alku ja vielä keskikohtakin oli varsin pitkäveteistä huttua. Uteliaisuus väitettyä yllätyksellisyyttä kohtaan sai kuitenkin sitkeästi kuuntelemaan. Lopputulema ei ollut täydellinen pettymys, mutta ristus notta pisti nuo henkilökuvaukset rasittamaan. Kuka katsoo silmäripsien läpi mitään ikinä? Kuinka viehkoa se todellisuudessa on?

Yllättävä ja piti mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan!👍

Kirja oli "ihan ok". Paikoitellen koukuttavakin. Loppuratkaisu tosin ei ollut kovinkaan yllättävä. Lukija oli pitkäveteinen ja ilmeetön, kirjasta meni hieman maku huonon lukijan vuoksi. Lukemalla sai kirjaan paremman otteen kuin kuuntelemalla.

Tämä oli yksi parhaista lukemistani kirjoista. Tarinan juoni piti otteessaan loppuun saakka, enkä kertakaikkiaan voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin olin lukenut sen loppuun.Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan.

Yllättävä loppu mutta muuten melko tylsä

Lukijasta en pitänyt lainkaan ja se häiritsi eniten. Kirjassa oli muutama yllättävä käänne ja olihan se sen verran koukuttava, että lopouun asti kuuntelin.

Piti otteessaan ja loppu oli yllätys siis ei ennalta arvattava!

Loppu oli ihan hyvä ja kiinnostava, mutta tuntui minustakin muuten aika pitkäveteiseltä. Hahmoissa ei ollut mielestäni tarpeeksi syvyyttä eikä kirjaa oltu kirjoitettu erityisen taitavasti. Pidin epärealistisena sitä, että päiväkirjamerkinnöissä ja reaalihetkessä tapahtumia kuvailtiin täysin samalla tavalla. Kuka kirjoittaa päiväkirjaansa yksityislohtaista vuorovaikutusta esim. "Hän huokaisi, vilkaisi ikkunaan, katsahti taas minuun ja sanoi lopulta y, ja jatkoi sitten x."

Ihan ok juoni, mutta pitkäveteinen ja lukijalla outo painotus.