En pitänyt henkilöiden "nimeämättömyydestä". Ei saanut oikein kunnolla kenestäkään kiinni. Muuten olisi ollut tärkeää asiaa ja pohdintaa.

Tämä meni kakkosnopeudella ja lisäksi ”harppoen”. Oliko tämä autofiktiota? Toivottavasti ei. Lapsia tehdään mutta henkinen kehitys teinin tasolla. Huh ja hei.

Olipa rasittavaa marisemista, joten jätin kolmen tunnin kohdalla kesken. Uhripositiosta kirjoitettu tylsä kirja, jossa en nähnyt mitään meriittejä. Autofiktiolta kuulosti, koska mitä muuta funktiota tällaisen kirjan kirjoittamisella voi olla? ”Puolisoni” sana toistui toistumistaan ja yleensä oli aina kritiikkiä tätä kohtaan. Puolisonsa lisäksi myös muut ihmiset olivat päähenkilön mielestä huonoja.

Tykkäsin kovasti kirjasta ja lukija sopi hyvin kirjan lukemiseen. Realistinen, toiveikas ja elämän makuinen kirja.

Vaikeasti arvioitava teos. Toimivaa kerrontaa ja sinänsä koukuttava tarina, mutta välillä päähenkilöiden toiminta ja ajatuksenjuoksu herätti ärsyyntymisen tunteita. Tykkään kovasti Kajoksesta lukijana ja hänen äänensä toimi tässäkin hyvin.

Jollakin tavalla hämmentävä ja paikallaan, saman asian äärellä junnaava teos. Pohdin, miksi se on tehty. Paikoin ahdistava ja erikoinen. Lukija hyvä (nopeus 1,3).

Kirjan kuvaus johti mielestäni harhaan. Sen perusteella luulin, että kirjassa pari erotessaan pohtisivat, että voisivatko hommata vielä yhteisen lapsen vaikkeivat ole enää yhdessä ja ovat eroamassa, mutta kirja oli aika tavallinen kertomus siitä, mitä pitkälle parisuhteelle voi käydä eikä lapsettomuuden vaikutuksiakaan tuotu juuri ilmi. Sinällään ok kirja kerran kuunteluun, mutta pettymys, kun odotin jotakin aivan muuta ja erilaista.

Minun makuuni liian yksitoikkoinen ja täynnä pieniä tylsiä yksityiskohtia, mutta moni muu varmasti pystyy samaistumaan.