Pirjo Heikkilä on hyvä lukija, jota on miellyttävä kuunnella, mutta kirja oli tylsä ja masentava. Yli kuuden tunnin ajan odotin, että jotain alkaisi tapahtua. Ei alkanut.

Erittäin osuva sukupolvikuvaus! Yksi viime vuosien lempikirjoistani.

Alku oli kiinnostava, mutta sitten juoni lässähti nipuksi toisiinsa liittymättömiä tapahtumia. Päähenkilön elämää täplittävät pinnalliset tapaamiset, joiden keskiössä on niin ja niin monta euroa maksava erikoiskahvi tai ulkomaanmatka. Elämässä ei ole muuta sisältöä kuin satunnaiset hedonistiset aistinautinnot. Aiheuttaa masennusta, yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Kirjassa on satunnaisia hauskoja ajatusleikkejä ja tapahtumia, jotka toisivat herkullista lisämaustetta juonelliseen kokonaisuuteen.

Myös lukija oli huono.

Pirjo Heikkilä on hyvä lukija mutta kirjan sisältö uskomattoman tylsä. 6h yhtä pitkää tylsää monologiaa vain mikä ei edennyt mihinkään. En suosittele.

Ihan ok. En varmaan ollut kohderyhmää. Odotin, että kirja olisi päässyt vähän syvemmälle pätkätyöläisen kolmekymppisen sinkun arkeen jäi, mutta nyt jäi paria oivaltavaa kohtausta lukuun ottamatta harmillisen pintapuoliseksi. Ymmärrän kirjan suosion, mutta itse en sille lämmennyt.

Huomasin paljon yhtymäkohtia omaan elämään. Sai miettimään omia ongelmakohtiaan!

Kirja kuvaa sellaisen surullisen sukupolvikokemuksen, joka tuli tänä kesänä itsellekin tutuksi. Tapahtumiin ja henkilöihin on helppo samaistua, ikävä kyllä.

Enemmänkin tilannekuvauksia vähän hukassa olevan henkilön elämästä, ei perinteistä draamankaarta. Koin tämän tosi samaistuttavaksi ja siksi pidin kirjasta kovasti!

Samaistuin kirjaan niin paljon että ahdisti 😂 Päähenkilöllä oli ajatuksia päässä yhtä paljon kuin itsellä.