Ajoittain pitkäveteinen (kirjeet), mutta sitten kohta taas mielenkiintoinen. Lukijalle täysi kymppi!

Kertomus oli välillä hyvin samastuttava, välillä tuntui, etten tunnista tätä maailmaa lainkaan. Kirja sai tunteet liikkeelle.

Romaani pohtii ihmistenvälisten suhteiden mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Se koostuu kahden ystävyksen toisilleen kirjoittamista sähköpostikirjeistä sekä heidän elämäänsä kuvaavista luvuista, jotka päättyvät pakahduttavan kauniisiin ajatuksiin. Tärkeinä teemoina myös työnteon ja luokan, sukupuolen ja seksuaalisuuden sekä taiteen tekemisen ja vastaanoton kysymykset.

Tykkäsin kirjailijan edellisestä, Normaaleja ihmisiä, aika paljonkin. Tämä oli kuitenkin aika lailla hajanaisempi, ja oli vaikea saada otetta kirjan henkilöhahmoista. Aika epätasaista kerrontaa. Välillä syvällistä yritelmää kirjeiden muodossa, sitten taas pinnallista jutustelua, eivätkä nämä mielestäni oikein kuroutuneet yhteen tarinan edetessä.

Luoja miten tylsä

Täydet pisteet suosikkilukijalleni Krista Kososelle. Harmi kun kirja on niin pitkäveteinen, että puolenvälin paikkeilla oli pakko lopettaa.

Pitkäveteinen

lukija ei osannu eläytyy, aika ennalta-arvattava

Lapsellinen

Nyt oli kyllä huipputylsä kirja ja vaikea pysyä mukana varmaan koska ei oikein tapahtunut juuri mitään.