*Pieni spoilerivaroitus* Haluaisin sanoa pitäneeni kirjasta ja 1/3 verran pidinkin. Kuitenkin pitkään mietittyäni on pakko myöntää, että toivon etten olisi koskaan lukenut sitä. Ei sen rajun sisällön takia, vaan siksi, että kirjan kuvaus homoudesta, traumasta, hyväksikäytöstä, mielenterveydestä ja sen hoitamisesta, katolisesta kirkosta ja jopa rekkakuskeista, on todella stereotyyppistä ja jopa haitallista. Kirjailija ei haastattelujen perusteella usko mielenterveyden hoitoon. Se kyllä näkyykin, sillä on täysin epäuskottavaa ja kösittämätöntä, että kukaan ystävistä, läheisistä tai lääkäreistä ei passita itsetuhoista päähenkilöä hoitoon, vaan hänen annetaan vuosikymmenten ajan terrorisoida muiden elämää huonolla käytöksellään. Kirja ei kerro ystävyydestä vaan loputtomasta kärsimyksestä. Ja sillä tässä järkäleessä kyllä mässäillään. Ei tässä ole oikein juontakaan. Älä lue tätä kirjaa. Se ei ole aikasi arvoinen. Lue joku muu.

Mestariteos! Niin rankkaa ja järkyttävää luettavaa ajoittain, että tunsin fyysistä pahoinvointia, siitä huolimatta kirja on upea teos. En suosittele masentuneille enkä alle 18 vuotiaille.

Todella vaikuttava teos ja lukukokemus. Tälle kirjalle kannattaa antaa aikaansa.Järkyttäviä tapahtumia - tämä hyvä tietää etukäteen, jos et halua sellaisista lukea. Niin monelta kantilta kerrottu jokainen henkilö, ettei tällaiseen juuri muualla törmää.

Huh. Järkyttävä - aito ja niin viisaasti koottu ja rakennettu kirja. Elämä, se ei ihan kaikille ole vertainen…

Ikäänkuin loi henkilökohtaista suhdetta henkilöihin ja heidän elämiinsä. Itkultakaan en säästynyt, sydäntäriipivä

Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kirja! Kiitokset lukijalle!

Lukemisen, kuuntelemisen arvoinen teos. Dialogi on uskottavaa. Teoksen teksti on sujuvaa, tunnelman luonnissa onnistunutta. Tarina ei lopulta oikeastaan ole neljän ihmisen ystävyyden ja suhteiden kudelman pohdintaa vaan pikemmin Juden traumojen läpikäyntiä, joita riittää ja jotka kietoutuvat myös suhteeseen Williamin kanssa. Malcolm ja JB jäävät taustalle. Juden - ja muidenkin - pään sisäisten tuntojen ja ajatusten kuvaaminen ja käsittely lipsahtelee välillä naiiviuden puolelle ja ajatellen teemojen kompleksisuutta jää paikoin latteaksi, vaikka Yanagihara on juuri miesten traumaattisten kokemusten vaikutusta halunnut analysoida. Analyysi jää traumaattisten tapahtumien liioittelun alle. Ystävysten maailma jää omaksi todellisuudesta irti olevaksi kuplaksi, jonka sisällä ajattelu ja puheet synkronoituvat yhdeksi kokonaisuudeksi, todellisuudeksi, joka ruokkii itse itseään. Siinä kuplassa ei oikeastaan ole juonta, vaan tapahtumia, joita värittää traumojen värjäämä predestinaatio.

Jätin kesken noin kuuden tunnin jälkeen koska kirja ei vaan imaissut mukaansa ja henkilöt olivat epäuskottavia, pinnallisia karikatyyrejä joiden kohtalosta en erityisemmin edes välittänyt. Ilmeisesti en ehtinyt pahimpaan kärsimyksellä mässäilyyn edes mukaan, mutta en vaan kokenut saavani tästä kirjasta irti yhtään mitään. Tätä teosta olisi myös pitänyt editoida todella reippaalla kädellä, koska nyt tämä on vain valtava sanavyöry jossa kaikkien yksityiskohtien ja sivujuonteiden jälkeen jää helposti huomaamatta miten lopulta tää on vain pinnallista jaarittelua ilman selkeää juonta.Kirjan pituus ei ole itseisarvo, ja koin että voin käyttää tämän yli 36 tuntia paremminkin. Lukemieni juonitiivistelmien perusteella en jäänyt paljosta paitsi.

Ehdottomasti kuuntelemisen/lukemisen arvoinen. Tarina lähtee hitaasti, mutta sai lopulta koukkuun.

Paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Elämänmakuinen, rankka, koskettava, lämmin, tässä on ihmisenä olon ja elon viisautta, inhimillisyyden kaikkein syvin olemus.