Lukija on huono; pitää pitkiä taukoja kesken virkkeen, lukee tasapaksulla äänellä kuin ei ymmärtäisi lukemaansa.

Mason kirjoittaa murheellisesta aiheesta rehellisesti ja sydäntäsärkevästi. Lakonisessa tyylissä on jotain ihanan vapauttavaa ja Martha on päähenkilönä rakastettava myös huonoina hetkinään. Päähenkilön tilanteesta selviää sivu sivulta enemmän ja kirjaan jäi koukkuun toivottomuuden ja toivon vuorotellessa. Osaa lauseista jää miettimään pidempäänkin ja ne tekee mieli ottaa talteen itselle pureskeltaviksi. Hieno kirja, jään innoissani odottamaan Masonin seuraavia.

Yllättävä! Ja jotenkin riipaiseva. Herättää myös itsä huomaamaan, että vaikeuksista huolimatta elämä voi olla hyvää.

Lukijan ääni oli monotoninen ja lapsenomainen. Pitkät tauot kesken lauseiden örsyttivät. Toisen lukijan lukemana olisi ollut vähemmän unettava kokemus.

Harppoen kuunneltu, koska sekopään seikkailuja tunnista toiseen ei jaksanut kuunnella ja lukijakin huono.

”Kaikki on rikkonaista ja sekaisin ja ihan hyvin. Sellaista elämä on. Vain niiden välinen suhdeluku vaihtelee. Yleensä ihan omia aikojaan.“Tämä kirja puhutteli, viihdytti ja ravisteli. Tarina lähtee hieman hitaasti liikkeelle, mutta kasvaa loppua kohden ja antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Puhutteleva kirja joka on melko oivaltavasti kirjoitettu. Kuuntelua häiritsi suunnattomasti osaamaton lukija, jonka lukutapa oli monotoninen ja töksähteli kesken lauseiden. Mukana vilisi myös virheellisiä sanamuotoja yms.

Lukijan outo tauotus häiritsi alussa ja meinasin jättää kuuntelun kesken. Onneksi en jättänyt, kuuntelemisen arvoinen tarina.

Tässä oli paljon hyvää mutta kaiken pilasi aivan totaalisesti 2 asiaa. (Huom! LUKIJA HYVÄ❤️👍)1. Sairaus X. Onpa suuri pelko kirjoittajalla kun ei uskalla nimetä sairautta ettei tule sanomista (sehän on selvä->aina joku soittaa suutaan ja valittaa:"sairaus ei mene noin, hoito ei mene näin, plaa-plaa"). Eli kirjoittajan ratkaisu on ymmärrettävä mutta aivan vellihousumainen, mennään siitä mistä aita on matalin.2. Miksei päähenkilö vain voinut olla VELA(=vapaaehtoisesti lapseton eli henkilö joka EI tod halua lapsia). Tämä kirjan ajatus taas ruokkii sitä että "kaiiiiikki" haluaa lapsia ja lässynlässynlää.Kun EI kaikki halua. Mutta tällainen käänne ruokkii ihmisillä sitä ajatus:"aa, se sanoo vaan niin jostain syystä, mutta oikeasti haluaa". Höpölöö.Loppujen lopuksi ehkä "vihaan" tätä kirjaa😆.Ja se että kirja aiheuttaa monenlaisia tunteita tekee siitä jo monien mielestä hyvän.En pääse yli...sairaus X🤣.Lisäksi: olisi saanut oikeasti tapahtua jotain järisyttävää. Tää oli lapsekas.

love complex women