Elokuvan lailla etenevät, järkyttävät ja koskettavat äänitarinat kertovat normiin sopeutumattomien naisten asemasta viime vuosisadan vaihteessa

Alman aviomies sulki hänet vuosiksi ruokakomeroon. Sigridin kaksoissisko hukkuu kesken leikkien. Hilda tappaa vauvansa ja kantaa loppuikänsä sylissään lapsen painoista kiveä.

Turun saaristossa Seilin saarella toimi naisten suljettu mielisairaala vuosina 1889–1962. Suuri osa potilaista oli naimattomia, köyhiä naisia. 1900-luvun alussa naisen kuva oli monella tavalla ahdas: naisen työpanos oli maalaistaloissa korvaamaton, mutta arvostus heikko. Hulluksi leimautumiseen saattoivat riittää vaikkapa suuret tunteenpurkaukset, riippumatta siitä, olivatko purkaukset loogista seurausta jostakin tapahtumasarjasta tai ei. Jos naiseuden tiukkaan normiin ei sopeutunut, ei yhteisö osannut useinkaan antaa asiassa armoa.

Keitä naiset olivat ennen Seiliin joutumista? Mitä he tunsivat ja kokivat? Minkälaista oli elää karun kauniilla saarella, jonne tiesi jäävänsä loppuiäkseen? Tositarinoista inspiroituneet tarinat herättävät kuulijan pohtimaan riipaisevia ihmiskohtaloita vain muutama sukupolvi sitten.

Satu Rasila on näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka perehtyi Seilin arkistoihin kirjoittaessaan näytelmää “Seili” Turun kaupunginteatteriin vuonna 2014. Mikko Kouki on teatterinjohtaja, Pro Finlandia-palkittu näyttelijä ja ohjaaja. Kaksikko työstää myös elokuvakäsikirjoitusta aiheesta.