Punainen lanka puuttui ja henkilöt olivat yksiulotteisia. Kissan osuudet olivat parhaimpia.

Kirja hyvä mutta lukija ei.

Hämmentävä, erittäin hämmentävä ja kutkuttavakin, koukuttava myös. Yhteisönormeja rikkova. Kuuntelin putkeen. Mutta loppu oli helpottava ja hämmentävä, olisin toivonut "jatkoa", miten jatkossa kaikki menee? Miten käy lapselle.. miten isän ja Teron välit? Entä mitä Kristiinan elämään kuuluu? En edelleenkään tiedä kenen puolelle asetuin vai asetuinko kaikkien puolelle tai en kenenkään.

Juoni oli mielenkiintoinen ja siinä olisi ollut ainesta, mutta henkilöhahmot jäivät etäisiksi ja pintapuolisiksi. Erityisesti Krissen hahmosta jäi omituinen fiilis, aivan kuin kirjoittaja ei olisi itsekään pystynyt samaistumaan Krisseen ja siksi ei osannut kirjoittaa Krissen ajatuksista tai tunteista kuin hyvin ohuesti. Minä-kertojan käyttäminen on omituinen valinta, jos kuitenkin kuvaillaan vain tapahtumainkulkua eikä henkilöiden ajatuksia tai tunteita sen kummemmin. Kissan käyttäminen yhtenä kertojana oli hauska yksityiskohta.

Se oli juuri sitä mitä otsikon perusteella odotinkin.

Ristiriitainen kirja, joka ei tiedä, yrittääkö olla draamaa, romantiikkaa, komediaa vai selkokielellä kirjoitettu tarina. Dialogi on tönkköä ja jankkaavaa, psykologia ontuvaa ja kissa kertojaminänä pöyristyttävä. Kirjan henkilöhahmot ovat vanhanaikaisia; miehistä suojelua kaipaava, tunteidensa vietävissä oleva ressukka, kännäävät bilehileet ja kassialmat ja jalustalle nostettavat miehet.Kaiken kruunaa amatöörimäinen lukija, joka onnistuu saamaan huonosti kirjoitetusta dialogista entistäkin töksähtelevämpää. Kirja on mielenkiintoinen, mutta ihan muista syistä kuin pitäisi.

Sujuvaa tekstiä, kissa toi kivan lisän kerrontaan 😅

Ok kirja.

Kissa kohdat turhia. Kirja monessa kohtaa vähän naivi ja aika pintapuolinen näkökulma.

Hieno kirja, tavallisen elämän epätavallinen tilanne. Odotan muita teoksia tältä kirjailijalta.