Juoni oli hyvä, ehyt, paljon ajatusten ja tunteiden kuvausta mutta myös dialogia. Yksi kysymys jäi vaille vastausta (mutta kirjaa kuunnellessa tipahtaa helpommin kuin lukiessa) ja kuunnellessa hieman otti korvaan usein toistuva "Olli" lauseiden alussa. Kirja on mielenkiintoinen ja tarkkana kun saa olla, mutta tämä ei soi sielussa kuten Jo Nesbon dekkarit. Syystä palkittu. Asiantuntemus poliisin työstä iso ansio.

Ei miellyttänyt. Pikkutarkkaa teknistä selostusta. Kesken jäi.

Kirja on saanut ristiriitaisia arvioita. Itse pidin tästä. Jos kirjaa pitää filosofisena, ei ole käsitystä siitä mitä filosofia tieteenä on. Kirja on pohdiskeleva ja kuvaa päähenkilön ajatuksia, tunteita ja tunnelmia. Se pohdiskelee perhosefektin tyyppisin teemoin sattumien ja käsikirjoitusten roolia osana elämänkulkua, ja tämä on myös juonessa elementtinä. Kirja ei ole päätöntä räiskimisactionia tai väkivallalla mässäilyä. Lukijaa moititaan monotoniseksi; minusta oli pehmeä-ääninen eikä ylinäytellyt lukemaansa, miellyttävä kuunnella.

Hetkellisesti tuntui, että jää lukematta mutta kyllä kannatti roikkua loppuun asti. Ihan omanlainen tapaus on koko teos perus Suomi-dekkariin verrattuna.

Perus poliisidekkari, ei parasta Kilpeä.

Tylsä

Hiukan kulmikasta juonipalasten yhdistelyä.

Ihan ok, mutta kerronta oli omaan mieleen pitkästyttävä.

Sekava. Putosin kärryiltä enkä päässyt takaisin.

Liian täyteen buukattu pohtia mikä on elämän tarkoitus ja analyyttisen painiskellun kanssa tuntui aika pysähtyvän.