Isomäki-suosikkini yhdessä Sarasvatin hiekan kanssa! Erityisen mielenkiintoisia ovat kielitieteelliset pohdinnat. Indoeurooppalaisten ja uralilaisten (suomalais-ugrilaisten) kielten perustavanlaatuisen eron selitys on mielikuvituksellinen mutta uskottava. Kielen varaan rakentuu ajattelumme, edellinen ohjaa jälkimmäistä.Muutenkin todella kiehtova kirja, skenaario ei ole ehkä todennäköinen, mutta uskottava kyllä. Lukijan nasaali ja käreä "perusääni" häiritsee, vähän liikaa eläytymistä myös (tämä ei ole kuunnelma), ja sinnikkäät ääntämys- ym. virheet vaivaavat. Se on muuten Sarmatia, ei Samartia.

Nyt ei kyllä Isomäki onnistunut mielestäni. Kirjassa oli pitkäveteisiä turhia kohtauksia (esim. merihätä ja ajomatka) ja jotenkin naiivi juoni. Mielenkiintoista tietoa oli toki paljon vanhaan tapaan, siitä plussaa.

Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina. Vauhtia riitti. Monenlaista tietoa ja pohdintaa. Uudelleen luettun entistä parempi. Suosittelen!!

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, ja tarinan lomassa saa kosolti tietoa meristä. Silti — varsinkin loppua — kohden juonen kulku on pinnallinen, kuin B-luokan toimintaleffasta. Lukiessa tulee tuon tuosta tunne, että teksti on käännetty liian sanatarkasti englannista. Vai kammataanko maasto, kun etsintäpartio köy sen läpi, ja onko voimakas kemiallinen reaktio väkivaltainen? Liian usein henkilöt ehdottavat sanomisiaan, olivat ne sitten kysymyksiä, toteamuksia tai melkein mitä tahansa muuta kuin ehdotuksia. Lukija eläytyy hahmoihin muuttamalla ääntään repliikkien kohdalla. Suurimman osan ajasta ääni on kuitenkin tasapaksua ja suorastaan kliinisen terävästi artikuloitua. Vaikka teos ei ole varsinainen kuuntelu- tai lukunautinto, palkittakoon tieteellinen ote toisella tähdellä.

Olisi kaivannut rankempaa editointia kustannustoimittajalta. Paljon löysää tekstiä ja turhia yksityiskohtia. Kolmiodraama tuntui päälleliimatulta. Parasta antia tieteelliset kuvaukset, kirja olisi toiminut pelkästään niiden varassa ihan hyvin, paremminkin.