Kun olisi pitänyt olla hän-persoonapronomini, kirjailija oli käyttänyt se-pronomonia. Ihminen ei ole se. Ihminen on hän. Muuten oikein hyvä! Kirjan mukaan melkein mitkään teot eivät voi estää kauheaa tulevaisuutta joka meitä kaikkia odottaa.

Lopetin kuuntelun kun kuvailtiin miten lapsiperhe tapettiin. Ylittyi jokin raja. En halua käyttää vapaa-aikaani ja rahaani tällaiseen materiaaliin kun ei ole pakko. Lisätähden annan mielikuvituksellisesta ympätistökatastrofin jälkeisen maailman ja Helsingin kuvauksesta. Kirjailijassa on kyllä potentiaalia.

Hyvä alku. Olin ihan intona aiheesta, mut sit lässähti petusmassaksi. Voi kun joku osaisi kirjoittaa koko kirjan selviytymisestä kun se merenpinta tosiaan nousee muutaman metrin. Ja ilman suhdedraamaa siitä kenen kanssa vaimo kulkee.

Tylsä

Lukijan ääni oli niin monotoninen, että jännittäviksikin tarkoitetut kohdat tuntuivat pitkäveteisiltä. Tarina itsessään oli ihan ok, jokseenkin ennalta-arvattava tosin.

Lukija hyvä. Kirja synkkä.

Synkkä, taistelin läpi. Olisi voinut olla parempi kirjallinen kokemus, jos olisi käytetty enemmän aikaa syvällisempään kuvailuun ja pohdintaan, tosin jos se olisi ollut samanlaista niin puuduttava kirja olisi ollut vieläkin pidempi. Kuuntelin ensin kirjan Mies joka kuoli, ja se oli niin hyvä, että kuuntelin seuraavaksi tämän. Hämmennyin, kepeämmässä tarinassa toimiva tyyli ei vaan toimi synkässä dystopiassa. Luulen, että kirja jakaa yleisöä, en ollut oikea yleisö. Äänikirjan lukija ei ainakaan auttanut asiaa. Tämä sai kyllä pohtimaan, ei maailman menoa, vaan omaa suhdetta kirjallisuuteen; kirjallisuus avartaa näkemystä, vaikka joskus eri suuntaan kuin odotti.

Mukavan leppoisesti etenevä dystopia pläjäys. Vähän kliseinen maailman kuva mutta viihdyttävä tarina.

Hyvä, puhutteleva tarina, hienoa kerrontaa. Muuten hyvä Lukija, mutta ässät vihloivat vähän korvaa.