Pikkunäppärä teos. Hetkittäin oivaltavaa ja kekseliästä tekstiä ja suomea, mutta myös monia puutteita. Pitkiä pätkiä englanniksi, joka ratkaisuna on umpityperä (Eve vs. Joan). Paljon muutenkin tekstejä englannin kielisistä lähteistä referoivasti. Miten kirjoittaja ja kirja perustelee sen että pitäisi kuunnella juuri tämä kirja, kun voi mennä suoraan englanninkielisiin lähteisiin ja lukea tai kuunnella ne? Miksi käyttää lainauksia jos ei viitsi, osaa, kykene niitä suomentamaan? Turhaa kikkailua on liikaa. Toinen essee (Pieni kävelyretki) omaäänisempi ja -näkökulmainen. Parasta antia ehkä Viiva maiseman poikki -essee. Ensimmäisen esseen ohella Koskeeko tämä minuakin on heikkotasoinen ratkaisuiltaan ja näkökulmaltaan. Arvio oikeastaan 2,5 tähteä, pyöristetty kolmeen.

Lähtee hitaasti liikkeelle, mutta muut esseet ovat parempia.

Ihan ok. Henkilökohtainen kokemus Los Angelesissa asumisesta.

Hieno sekoitus Americanaa, ulkopuolisuuden kuvaamista, nyt jo kaukaiselta tuntuvaa lock down -ajankuvaa ja yhteiskunnallista pohdiskelua.

Minusta kaikki esseet olivat kiinnostavia ja hyvin pohjustettuja ja kirjoitettuja. Kuuntelin kaiken kerralla, mutta suosittelen hitaampaa tahtia sillä sulateltavia ajatuksia ja mielikuvia pukkaa tiheään tahtiin.

Alkuun parempi, mutta pitkän rotupaasauksen olisi voinut jättää pois. Lukeminen loppui, kun ei lopulta jaksanut enempää lapsenomaista moralisointia.

Esseiden järjestystä olisi voinut miettiä, nyt oli tylsin ja etäännyttävin ensin. Essee jossa päädyttiin Suomeen olisi ollut loogisinta panna viimeiseksi. Itsekin 3 vuotta Losissa asuneena pidin kyllä pohdinnasta.

Osuvia kuvauksia Yhdysvaltojen länsirannikon elämästä. Nopealukuinen.

Vetävä, mielenkiintoinen kulttuurimaisema, jota purettiin riittävän simppelisti ja tunnistettavasti suomalaisesta näkökulmasta.