Ihana

Odotin jostain typerästä syystä päällekäyvää anarkofeminismiä (joka olisi varmasti ollut kivaa myös), mutta sainkin syväluotaavaa taiteenanalyysiä. Tästä minä pidän.

Luin tämän kirjan osana lukuhaastetta. Se sisälsi enemmän ajatuksia väkivaltaviihteestä, seksistä, Leonard Cohenista, Dubaista ja Camus'n Sivullisesta kuin olisin ikinä välittänyt tietää. Osa teksteistä oli kiehtovia, osa herätti inhoa. Kirjailijalle pisteet kaunistelemattomuudesta. Minua jäi kaivelemaan asiavirhe Saint-Exupérystä: hän itse asiassa päätyi autiomaan armoille lentoturman seurauksena, eli hänellä on kokemusta asiasta.

Ei napannut minulle, vaikka pidin kovasti hänen tuoreemmasta novellikokoelmastaan. Olihan siinä näkökulmia, mutta ehkä sen verran sukupolvikokemusosastoa, että meni itseltäni monessa kohti ohi. Tuoreempi novellikokoelma on mielestäni yleispätevämpi.

Opin uusia asioita ja samalla nauroin, ihastuin ja ihmettelin.

Itse en ole Leonard Cohenista koskaan niin innostunut.

Rohkeaa ja riemastuttavaa ajattelua. Yksi tähti jäi antamatta hiomattomuudesta (joka toisaalta voi olla myös vahvuus).

Nautittava. On esseitä, ei toki novelleja, kuten genreksi mainittu täällä on.

Hiukan epätasainen, välillä mietin että vähälläpä sitä tässä maassa ansaitsee ajattelijan statuksen. Mutta parani loppua kohti, niinkuin tietysti esseekokoelman kuuluukin 😀

Ylistys Pölyn ylistykselle! 😍 Toivottavasti Silvia Hosseini kirjoittaa pian lisää.