Yksi Koonztin parhaita kirjoja.Harmistus on iso kun ei voi kuunnella, tai siis en kuule. Eikä kirjastostakaan enään löydy.

Taattua Koonzia ja tyypillisesti taiteilua fantasian ja realismin välillä. Taas jäi hänen kirjasta sellainen fiilis, että tiesikö kirjailijakaan aloittaessaan että kumpi tyyli lopulta voittaa. Loppuratkaisu liian lyhyt ja jäähdyttely sen jälkeen turhan pitkä. Lukujen välissä paikka ja hahmot vaihtuivat yllättäen ja muutamaan kerran vaihtoa ei heti huomannut. Ehkä vain äänikirjaongelma ja kirjana vastaavaa ei tulisi. Joka tapauksessa erittäin viihdyttävä sekä koukuttava tarina. Aku Laitinen on huippu lukija! Edellinen äänikirja häneltä oli Operaatio Ave Maria, jossa kertojan tyyli on hyvin persoonallinen. Pelko fiiliksen jatkumisesta tähän oli aivan turha. Nyt perään aivan toisenlainen intonaatio, huikeaa. Vain parhaat pystyy tähän.

Ihan kiva. Jännitystä, fantasiaa ja trilleriä. Välissä pitkiä pätkiä jotka ei vienyt tarinaa eteenpäin mutta silkkoa oli seassa onneksi vähän. Lukija oli hyvä

Olen erehtynyt pitämään Koozia hyvänä ihmisenä. Tässä kirjassa hän paljastaa olevansa pahempi hirviö, kuin yksikään kirjansa kuviteltu olento. Hän kirjoittaa pekonista näin: " MITEN JOKU NIIN HERKULLINEN, VOI TULLA LIHAVASTA, HAISEVASTA, LIKAISESTA, RÖHKIVÄSTÄ, VANHASTA SIASTA." Siat tapetaan jo lapsina, ne eivät saa elää edes aikuisiksi, saati vanhoiksi. Niiden kivekset revitään irti lähes vastasyntyneinä, puuduttamatta. Lyhyen elossa olo aikansa siat kituvat vailla tilaa edes liikkua, jne! Vain hirviö voi olla näin julma, ja Koonz kehtaa vielä haukkua uhrejaan joita syö. Ikinä enää en lue tämän mielipuolen kirjoja. Iljettävää, häpeä Koonz!!

Sortui kyllä jaaritteluun välissä, olisi voinut olla hieman lyhyempikin. Kirjan pahis oli kyllä pelottavan aidoksi tehty.

Tykkään sekä kirjailijasta että lukijasta.

Yksi parhaista.