4
Tietokirjallisuus
Retkikirja uhanalaisen suurpedon reviireille kertoo niin susista kuin susivihastakin.
Susikeskustelussa tunteet käyvät kuumina, vaikka äärimmäisen uhanalaisia hukkia on maassamme vain noin kaksisataa. Suojelijoita ja kanta-arviota tekeviä tutkijoita on jopa uhkailtu.
Millaista suomalaisilla susireviireillä todellisuudessa on? Onko susien keskelle meneminen vaarallista? Mitä tapahtuu, jos pistää rinkan selkään ja suuntaa reviirin ytimeen?
Kirja vie lukijan maastoon ottamaan tilanteesta selvää. Mia Takula laittaa itsensä likoon tietokirjallisuudelle poikkeuksellisella tavalla: hän viettää 150 yötä teltassa kaikkina vuodenaikoina ja liikkuu jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle asti.
Susiin liittyvien havaintojen lisäksi Takula huomaa, että rauhallisilla susireviireillä viihtyvät muutkin villieläimet. Ilves mouruaa kiima-aikaan, saukko laskee uomaa pää edellä ja ahma jättää jälkensä lumeen. Töyhtötiaiset tekevät tupatarkastuksen, sillä sammalmatolla ei yleensä näe telttoja. Myös Suomen luonnon nykytila tulee iholle avohakkuineen, turvesoineen ja pirstaleisine suojelualueineen.
Takulalla oli lapsena päässään isoisän metsästämästä sudesta tehty hattu. Hän pelkäsi susia ja tarkisti sängynalusen ja vaatehuoneen petojen varalta nukkumaan mennessään. Nyt Takula kuuntelee susien ulvontaa sysimustassa yössä kotoisasti luonnossa teltassa maatessaan ja kokee susireviirit maamme turvallisimmiksi paikoiksi.
Teoksessa on myös näyttävä kuvitus niin susien kuin muunkin luonnon osalta.
Mia Takula on tietokirjailija, käsikirjoittaja ja dokumentaristi. Hän tuli jo nuorena tunnetuksi ”kettutyttönä” vapautettuaan vuonna 1995 kettuja turkistarhoilta. Takula on perustanut maamme ensimmäisen eläinoikeuksia ajavan järjestön.
© 2021 Docendo (Äänikirja): 9789522919977
© 2020 Docendo (E-kirja): 9789522919861
Julkaisupäivä
Äänikirja: 29. huhtikuuta 2021
E-kirja: 19. lokakuuta 2020
4
Tietokirjallisuus
Retkikirja uhanalaisen suurpedon reviireille kertoo niin susista kuin susivihastakin.
Susikeskustelussa tunteet käyvät kuumina, vaikka äärimmäisen uhanalaisia hukkia on maassamme vain noin kaksisataa. Suojelijoita ja kanta-arviota tekeviä tutkijoita on jopa uhkailtu.
Millaista suomalaisilla susireviireillä todellisuudessa on? Onko susien keskelle meneminen vaarallista? Mitä tapahtuu, jos pistää rinkan selkään ja suuntaa reviirin ytimeen?
Kirja vie lukijan maastoon ottamaan tilanteesta selvää. Mia Takula laittaa itsensä likoon tietokirjallisuudelle poikkeuksellisella tavalla: hän viettää 150 yötä teltassa kaikkina vuodenaikoina ja liikkuu jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle asti.
Susiin liittyvien havaintojen lisäksi Takula huomaa, että rauhallisilla susireviireillä viihtyvät muutkin villieläimet. Ilves mouruaa kiima-aikaan, saukko laskee uomaa pää edellä ja ahma jättää jälkensä lumeen. Töyhtötiaiset tekevät tupatarkastuksen, sillä sammalmatolla ei yleensä näe telttoja. Myös Suomen luonnon nykytila tulee iholle avohakkuineen, turvesoineen ja pirstaleisine suojelualueineen.
Takulalla oli lapsena päässään isoisän metsästämästä sudesta tehty hattu. Hän pelkäsi susia ja tarkisti sängynalusen ja vaatehuoneen petojen varalta nukkumaan mennessään. Nyt Takula kuuntelee susien ulvontaa sysimustassa yössä kotoisasti luonnossa teltassa maatessaan ja kokee susireviirit maamme turvallisimmiksi paikoiksi.
Teoksessa on myös näyttävä kuvitus niin susien kuin muunkin luonnon osalta.
Mia Takula on tietokirjailija, käsikirjoittaja ja dokumentaristi. Hän tuli jo nuorena tunnetuksi ”kettutyttönä” vapautettuaan vuonna 1995 kettuja turkistarhoilta. Takula on perustanut maamme ensimmäisen eläinoikeuksia ajavan järjestön.
© 2021 Docendo (Äänikirja): 9789522919977
© 2020 Docendo (E-kirja): 9789522919861
Julkaisupäivä
Äänikirja: 29. huhtikuuta 2021
E-kirja: 19. lokakuuta 2020
Astu tarinoiden maailmaan
Arviot perustuu 53 arvioon
Ajatuksia herättävä
Informatiivinen
Tunnelmallinen
Lataa sovellus niin voit osallistua keskusteluun ja kirjoittaa oman arviosi.
Arviot 10/53
Jukka-Pekka
30. huhtik. 2021
Olen pettynyt siihen että jos tavalliset maalla asuvat ihmiset on kiinnostuneet susista ja luonnosta ne nähdään heti tappajina. Metsästäjistä vain murto-osa on salametsästäjiä ja nykyään suurin osa on hyvin valveutuneita. On myös surullista että kaikki nähdään negatiivisena. Onko jäniksen syöminen pahasta jos sen metsästää lähimetsästä? Entä kirjailian syömät riisit,pavut,tofut, mitkä tuodaan maapallon toiselta puolen?
Y
29. huhtik. 2021
Susista on aina ihana lukea ja luonnosta 🥰
Jari
25. toukok. 2021
Mielipidekirjoitus jossa aika ajoin hyvää "susivihaa" lievittävää tekstiä. Kuitenkin valitettavasti suurimmalta osalta liian tutuksi tullutta ihmisen tulkintaa luonnon ja susien tarpeista. Ja mikä pahinta, tarpeentonta ihmisten väheksyntää mustavalkoisine pohdintoineen ja mielipiteineen. Ei missään tapauksessa tietokirja.
Jonne
29. huhtik. 2021
Ei ole tietokirja, mustavalkoinen oma mielipide kirjoitus
MH
25. kesäk. 2021
Onpa hieno kirja! Pääteemoina elämä ja vapaus, eivät niinkään sudet, vaikka toki liittyvät aiheeseen vahvasti. Saa miettimään omaa luontosuhdetta. Ymmärrän kritiikin kansallispuistoja kohtaan, mutta toisaalta kaikista ei ole retkeilemään villissä luonnossa, joten mielestäni niilläkin on paikkansa. Kai ne omalta osaltaan lisäävät ihmisten kiinnostusta luontoa kohtaan. Vaikka omat retkeilyt eivät ehkä näyttäydykään enää yhtä hienoina, suuret kiitokset Takulalle upeasta kirjasta! ♡
Jysky
11. tammik. 2022
Todella tärkeä teos, mikä pitäisi ottaa mukaan yläasteen tai lukion opetusohjelmaan sekä luetuttaa mm. Maa- ja metsätalousministeriön henkilökunnalle. Muutamien ihmisten pelko ei ole syy tappaa toisia eläimiä sukupuuttoon.
S
3. marrask. 2021
Tätä oli ihanaa kuunnella, tuli melkein halu lähteä telttailemaan. Välillä metsästäjien ym lyttääminen hieman häiritsee
Teemu
21. tammik. 2022
En allekirjoita mielipiteitä, mutta ihanaa ja rauhoittavaa luontokuvausta
Mikko
8. tammik. 2022
Miellyttävä ja helppolukuinen kirja, joka kertoo Suomen luonnon kauneudesta ja antaa aiheellista kritiikkiä siitä miten huonosti sitä kohtelemme. Luonto nähdään vain resurssina, jota voi kuluttaa lähes äärettömästi. Kirja kasvatti haluani liikkua enemmän Suomen metsissä.
Riikka
6. marrask. 2023
Kakka sana toistu liian usein muuten erinomainen.
Suomi
Suomi