Mazarellan tapa referoida pitkästi suoraan lehtijuttuja, puheita, muiden kirjoittamaa on jo pitkään vaivannut. On myös helppo puhua yksilön vapauden puolesta korona-aikana, kun on itse eläkkeellä ja vetäytyneenä Tammisaareen oman talon rauhaan kirjoittelemaan. Kysymys rajoituksissa oli pandemiasta ja yhteiskunnan hädästä ja toimivuudesta sen aikana. Ihmettelen myös yliopistoihmisen varsin yksioikoisesti vedettyjä johtopäätöksiä ja viitteitä tutkimuksiin ilman, että kertaakaan puhuttiin lääketieteellisistä tutkimuksista...ja kuitenkin kysymys oli lääketieteellisestä pandemiasta. Oli koronadta kuitenkin mitä mieltä tahansa, niin joka tapauķsessa kirja oli parhaimmillaankin vain yhden iäkkäämmän ihmisen oma mielipide koronasta ja pandemian ajasta. Olen 'Illalla pelataan afrikantähteä'- kirjasta lähtien yhä uudelleen palannut Mazarellan kirjoihin aikaajoin, mutta en harmikseni enää ole onnistut saamaan samanlaista onnistunutta lukukokemusta.

Paljon asiaa monesta, koronastakin. Ristiriitaista. Ohitettiin tässäkin, näkymättömät, jotka joutuivat joka päivä vuosia itse taistelemaan hengestään riskiryhmäläisetkin! Joutuivat tyytymään, Ei Asiantuntija pieni-/isopomon määräysvaltaan turvaväli/maskit/ym/tai ei! Kuka mikä ministeri olisi ollut vastuussa. Ei työterveys, ay, kiinnostunut. Toisaalla poliisit, vartijat, määräsivät, estivät sakottivat, vangitsivatkin. Toiset pakotettiin rokotuksiin, toisten rokotuksia, kotonaan sairastumisia ei saanut edes kysyä. Toiset saivat koronarahaa, toiset ei. Vaikka koko korona-ajan alttiina työssä, ei terv.alalla. Paljon ammatteja, joissa kymmenien kanssa samassa ilmassa, vierivieressä pitkää 8t päivää joutuivat pelkäämään jopa ilman maskeja, ellei enemmistö halunnut pitää! Bussissa, kaupassa oli pidettävä, ainakin enimmän ajan. Elintarvikealat käsin koskettelivat tuotetta, välineitä, vierekkäin töissä. Kukaan ei maskia, turvaväliä pakottanut, valvonut. Kauppias kuulutti, poisti kassakapulat!

Alku lupasi enemmän. Loppua kohden lisääntynyt kyynelehdintä kaikista asioista, kuten lastenlasten raskas elämä opinnoissaan Yhdysvaltain nimiyliopistoissa, kun ei pandemian vuoksi voi tehdä ihan mitä huvittaa tai lapsen mahdollinen pettymys kotimaansa hyvinvointiyhteiskunnan tasoon ja kaikki muu, mitä nyt ylellistä elämää viettävä hyvää eläkettä nauttiva vauras ihminen voi ongelmaksi vain keksiä; kuten monta, monta peruuntunutta matkaa per kuukausi, alkoi kyllä ärsyttää. Olisiko kirjoittaja voinut tulla ajatelleeksi, että ongelmia on Suomessa ihan tavallisilla ihmisillä, siis todellisia ongelmia! Kaukaa haetulta tuntuu pohtia feministisiä ongelmia ja amerikkalaisen mustan väestön murheita, kun lähelläkin moni joutuu oikeasti taistelemaan elämästään. Mutta ei ehkä onnistu tuollaisessa yhteiskuntaluokassa elävälle... Kiukutti enemmän kuin moni kirja aikoihin. Olen arvostanut kirjailijaa aiemmin hyvin korkealle - nyt kirjailijapörssissäni tapahtui romahdus hänen kohdallaan.

Vihermummon viisastelua, miten hän itsekkäästi 80 v aikana edesauttoi ilmastonmuutosta ja pandemian leviämistä ja silti menon pitäisi jatkua ennallaan... Vuoden iltalehdet tiivistettynä.

Ihastuttava

Upea, rehellinen kuvaus vanhenemisesta ja pandemiasta.

Lämmintä inhimillistä jutustelua koronan Varjossa.

Lukijan ääni on miellyttävä ja kirjaa kuunnellessa eläytyy Mereten kokemuksiin.Pidin todella tästä.