Kirjan aihepiiri on kiinnostava, ja tapahtumaympäristö virkistävän kaukana tavallisesta keittiöproosasta ja useimpien trillerienkin maailmasta. Mutta. Käsittämättömän yleistollo, hidasjärkinen ja panikoiva tyyppi tämä Eerika. Ja sitten yllättäen esim loppupuolen kohtauksessa epäluonteenomaisesti rohkea. Se päähenkilön typeryys on häirinnyt sarjan joka kirjassa; eihän näin heikkoälyinen yksilö voi olla myös lahjakas tutkija, tai yhtään mikään tutkija. Myös Eerikan epäuskottava ailahtelu rohkeusjanan laidasta laitaan vie pohjan tarinan kaikelta muultakin uskottavuudelta. Eerika ei ole henkilö joka voisi oikeasti olla olemassa. Tässä osassa Eerika on erityisen pölkkypäinen, (kuten myös Huippuvuorille sijoittuvassa osassa) joten se vähän nyt pilasi koko kirjan, kun eihän tätä voinut ottaa yhtään vakavasti. Lisäksi lopussa lähti uskottavuusmopo muutenkin käpälistä.Edellinen osa oli tätä parempi.

Hyvä tarina mutta tuntui ehkä hieman hätäisesti kirjoitetulta verrattuna aikaisempiin kirjoihin. Loppu jäi jotenkin kesken vai…?Ja Krista!!! Kuinka sä voitkaan olla niin hyvä lukija? Pidän erityisesti kirjaan eläytymisestäsi ja äänen painoista. Kaikki ei tätä asiaa osaa🤔

Vähän ohuesti rakennetut henkilöhahmot ja motiivit jäivät avaamatta.

Ei ihan yllä aikaisempien osien tasolle. Kelpo teos kuitenkin.

Raevaara ei petä!

Kiinnostava aihepiiri, mutta liian helppo loppuratkaisu ja huippujännitys jäi puuttumaan.

Hieman ärsyttävä päähenkilö ja hieman enemmän ärsyttävän lukijan ajoittain omituinen nouseva painotus tekevät kohtuullisen hyvästä tarinasta hieman rasittavan.