No niin, tässäpä pläjäys. Jo kannesta voi päätellä että ihan keskitien kirjasta ei ole kyse. Women unhinged, jee!Kirjan asetelma on se, että keski-ikäinen Grace asuu ikivanhassa rapistuvassa talossa ja litteroi kotoa terapiaistuntoja. Siitähän sitten seuraa monenlaista hullua, kuten ihastuminen Viileeseen vaaleeseen.Onko kirjan hyvyyden mittari se että henkilöt on mukavia ja samastuttavia? Musta ei. Meno on niin outoa, että iskee muhun kuin veitsi kuumaan voihin. Kirja on myös hauska. Ihan kaikki vitsit ei osu, mutta iso osa kyllä. Kirja ei jätä kylmäksi, mut on eri asia tykkääkö tällaisesta häröilystä vai ei. En tiedä onko näissä sisältövaroituksissa mitään järkeä, kun kirjasta näkee päältä että se on hullu. Mut on yksi raaka pahoinpitely ja yksi eläimen kauhea kaltoinkohtelu mutta spoilaan sen verran että sillä on onnellinen loppu. Itse hypin kohdan yli ja jatkoin kun kaikki oli hyvin.Yksi kirjan teemoista on eläimet, ja ne esitetään hyvässä valossa ja ihmistä ihanampina.

Oli siinä kirjaa kerrakseen. Välillä piti ihan nauraa ääneen. Vaikeita asioita käsiteltiin mustan huumorin keinoin.

Satiiri jonka ytimessä on trauma. Lukijan ääni sopii lakonisuuteen joka tukee kirjan mustaa huumoria. Pohjimmiltaan ehyt kokonaisuus.

Tunsin jollain tavalla alussa että en taida olla kohderyhmää, mutta siten tarina alkoi viedä mennessään. Kirjaa olisi voitu lyhentää, mutta hauskuutti ja laittoi ajattelemaan synkeistä tapahtumista huolimatta,tai niistä johtuen , loppuun saakka.

Odotin hieman enemmän, mutta silti ihan viihdyttävä.

Kreisi kirja, jonka loppu yllättävän lattea muuhun kirjaan nähden. Hyvä lukija 😊

Erikoinen ja sensaatiohakuinen aihe.