Kirjoittajalla asennevamma. Surkeaa tekstiä.

Ajanhukkaa. Ensimmäinen tunti oli niin tylsä, että meinasin jättää jo kesken mutta sinnittelin. Kerronta oli sekavaa. En saanut oikein kuvaa siitä, miksi tämä kirja oli kirjoitettu. Minulle tämä kirja ei tarjonnut mitään. Kirjailijasta sai kovin ylimielisen kuvan.

Ensihoitajana koin ajottaista myötähäpeöö. Paikoin valonpilkahduksia.

Toivottavasti tähän tulee jatkoa!!

Tämä kirja sai lähinnä toivomaan ettei koskaan tarvitse joutua siihen tilanteeseen, että täytyisi soittaa hätänumeroon. Varmasti tämäkin kaveri osaa ammattinsa, mutta etiikka ja asenne työhön onkin sitten toinen juttu. Tässä opuksessa kiteytyy käsite toksinen maskuliinisuus. Tästä tuli lähinnä absurdi olo näin vuonna 2022.

Deadline kustannuksen parhainmistoa. Tarinoita jotka pysäyttävät miettimään. Jotain aivan muuta kun narsistit vankilassa joka sai kyseenalaistamaan kustannuksen uskottavuuden. Tämä kilpailee koskelan murha kirjan kanssa ykköspaikasta!

Muuten mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta puolessavälissä alkaa ärsyttämään selkeä itsensä kehuminen. Tuntuu esim etteivät ruotsalaiset poliisit tai lääkärit osaa mitään. Suomalaissyntinen ensihoitaja peittoaa ammattitaidolla kaikki mennen tullen.

Kaikkien olisi syytä kuunnella tämä kirja!

Liian äijämäinen ja kovisteleva

Kirjoittajan tyyliä lainaten, olen iloinen, että tuo jätkä asuu Ruotsissa, ettei tarvi pelätä joutuvansa tuollaisen ylimielisen mulkun hoidettavaksi. Muutama mukahauska tai järkyttävä tapaus esitelty, mutta kirjasta puolet on tämän oman elämän esasaarisen mutu filosofointia ja keittiöpsykologiaa. Ihanasti jatkaa sitä ruotsinsuomalaisten perinnettä, joka musta mustamaalaa suomalaiset kossua lipittäviksi puukkojunkkareiksi. Hänen Suomi-kuvansa ei ainakaan vastaa yhtään minun kuvaa. Ainoa asia, jota jäin pohtimaan, että miksi tuhlasin elämästäni 5 tuntia kuunnellen tätä roskaa.