Itse lastensuojelulaitoksessa työskentelevänä pidän tätä kirjaa tärkeänä. Tämä voi pahimmillaan olla se tulos kun kaikki menee lastensuojelussa pieleen. Toivon että koskaan ei enää käy näin, ainakaan sen vuoksi että me työtämme tekevät ihmiset emme suojelisi lapsia. Tätä lukiessa tuntuu todella uskomattomalta että tämä lapsi asui kotona. Ammatillisesti tämä vahvisti minua niin että jos koskaan ikinä epäilen että lasta kohdellaan kaltoin, en jätä yhtäkään kiveä kääntämättä. Ja jatkan työtäni ja teen sitä kuten tähänkin asti niiden lasten vuoksi jotka minulle työni puolesta ohjataan.

Kiitos että kirja on tehty. Vilja-Eerikan muisto ei saa kuolla. Tätä ei saa enää koskaan tapahtua uudelleen. Olemme kaikki vastuussa ympärillä olevista lapsista.

Pysähdyttävä. Ihmisen pahuudella ei ole rajoja. Eikä näköjään sinisilmäisyydelläkään. Peli olisi pitänyt puhaltaa poikki kun Laamasen henkilöllisyys selvisi ja valeraskaus jatkui vuodesta toiseen. Surullista.

Sanoisin että Moilanen olis kuulunu vankilaan. Nadja mielisairaalaan ja Touko jonnekkin, jossa hieman ”yksinkertaisia hoidetaan” . Erika parka 😥

Hyvä kuvaus lastensuojelun toimimattomuudesta, asioiden etenemättömyydestä ja ihmisten välinpitämättömyydestä.

Työskentelen lastensuojelussa ja pystyn tunnistamaan ammattilaisten työn ja roolit. Kirja on tietenkin kamala, järkyttävä, epätodellisen hirveä, koska se on totta. Jokainen voi olla lapselle turvallinen aikuinen. Nähkää lapset, kuunnelkaa heitä.

Hyvin kirjoitettu ja hyvä lukija. Lepää rauhassa Vilja Eerika <3

Erittäin hyvin kirjoitettu kirja. Kirjaa lukiessa tuli välillä etova olo siitä, mitä kaikkea viaton pieni lapsi on joutunut kokemaan. Itselläni heräsi sama kysymys kuin kirjoittajalla, että miksi asia ei edennyt poliisin käsittelyyn ajoissa ja miksi Eerika sijoitettiin oloihin, joista ei ollut varmuutta. Miten terveydenhuollon ammattilaisilta jäi havaitsematta väkivallan merkit?

Tulin niin vihaiseksi, että sain migreenin.

Kyllä vain suosittelen jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen lukevan tämän. Sekä jokaisen tavallisen "jonkun naapurin". Ajatuksia ja tunteita herättävä. Niinkö jo alussa sanotaan, onnellista loppua tällä tarinalla ei ole. Mutta tyttöä ei saa unohtaa ❤