Lähes yhtä hyvä kuin Totuus Harry Quepertin tapauksesta. Eilen aloitettu ja tänään jo kuunneltu. Pitänee kerrata myös Baltimoren sukuhaara.

Mitä pitemmälle kirja etenee, sitä huonommaksi teos käsittämättömine juonenkäänteineen ja pöhköin yllätysvirityksineen muuttuu. Eikä alkupuolikaan ole kuin whodunnit -juonikaavaan kirjoitettua keskivertoa dekkaritasoa TwinPeaks- maustein. Aika käsittämätön ja hämmentävä on Dickerin tasonlasku Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jonka jälkeen muut teokset ovat pettymyksiä pettymysten perään ja niin tämäkin. Pisteet hyvälle lukijalle.

Lopun venytyksestä huolimatta hyvä juoni ja hyvä tarina!

Juonenkulku ja tapa kirjoittaa on vain Quebertin ja Huone 622 toistoa.

Hyvä👍🏻👍🏻

Yhtä hyvä kuin Harryn tarina. Tosin tätä kuunnellessa harmitti ettei muistanut enää Baltimoren sukuhaaran tarinaa. Kannattaa siis kuunnella/lukea tämä ennen sitä jos ei ole jo lukenut. Jukka Pitkänen on aina paras lukija.

Juonenkäänteitä riitti,jännitys säilyi loppuun saakka,ihana lukija kruunasi.

Nämä paranee osa osalta. Kumminki kohtuu pitkä niin ei tuntunut missään vaiheessa et junnattaisi paikoillaan tai olisi tylsää. Juoni oli huikee ja monisyinen mutta hienosti rakennettu et pysyy kumminkin tarinassa mukana. Jukka Pitkänen lukijana vielä ansaitsi tuohon kuudennen tähden.

Ja vielä kolmas osa edessä kirjasarjaa, Jes 👍Hyviä kirjoja.

Tämän kirjailijan kirjat ovat aina yhtä hämmentäviä ja hyviä!