Taitavasti tarinaa kuljettava kirjailija. Lukijakin muuten ok, mutta miksi ihmeessä Mary on Maary ja konferenssi on konfrenssi?

Pitkäveteinen, paikallaan junnaava levy. Tylsä. Loppu on veeenyyyyyyteeetttyyyy loputtomiin. Lukija kyllä jo tajusi. Ja arvasi ennalta jo noin puolivälissä. Maria on niin hirveä ihminen että on vaikea tuntea myötätuntoa, vaikka välillä pitäisi. Kun kaikki kirjan päähenkilöt ovat joko umpitylsiä (kuten August) tai umpivastenmielisiä (kuten Maria) niin kirja on lukijalle vaikea kestää. Miksi tällaisia kirjoitetaan edes?Kuuntelin ns taustaäänenä muulle tekemiselle, mutta ei olisi kannattanut, masensi näin tasottoman kirjan kuuntelu.Kirjailija on aiemmin kirjoittanut kasan kirjoja jotka olivat sellaista kolmen tähden tasoa, menevät paremman puutteessa. Ihan viihdyttäviä ja kohtuullisen sujuvaa tekstiä. Mutta kirjailija on nyt jotenkin menettänyt otteensa, sillä tämä, ja edellinen kirja eli tämän sarjan aloitusosa, ovat silkkaa kuraa.

Mitä Ohlssonille on tapahtunut?Jatkuvaa toistoa, lukijaa pidetään tyhmänä, ontuvaa kerrontaa.Lukija painottaa väärissä kohdissa. Pakko oli lopettaa kesken.

Juuri sellainen jännityskirja, josta pidän, eikä sisällä turhaa väkivaltaa. Inhimilliset henkilöhahmot ja hyvä juoni, jossa sopivasti käänteitä. Lukijalla on miellyttävän rauhallinen ääni!

Pitkäveteinen. Lopetin kesken.

Hieman vaikea arvioida, koska toisaalta juoni on suht. mielenkiintoinen ja ympäristön kuvaus on tunnelmallinen. Henkilöt sen sijaan ovat hieman vastenmielisiä. August ja Ole kuvataan melkoisina uuvatteina ja suoraan sanottuna tyhminä. Maria vaikuttaa täysin kyvyttömältä tekemään yhtään mitään, vaan tarvitsee jonkun joka hoitaa ajattelun ja toiminnan hänen puolestaan.

Pitkäpiimäinen. Naiivi. Aivan jäätävän tylsä. Henkilöhahmot ohuita, vastenmielisiä. Ei kerrassaan mitään hyvää. Lukija ei ole edes vaivautunut perehtymään ruotsinkielisten nimien oikeaan ääntämiseen.

Hieman lyhyempikin olisi voinut olla ja siitä yksi tähti pois. Piti kuitenkin otteessaan ja en harkinnutkaan lopettamista

Oikein hyvää kesälomaseuraa!

Hoh hoijaa, jankkaava tarina ja typerät poliisit - mitä kirjailijalle on tapahtunut, kun uran alkupään kirjat olivat niin hyviä, mutta tämäkin niin mitään sanomaton?