Jaarittelua, genren kliseitä, keittiöpsykologiaa. Ehkä kirjailijoille on maksettu kirjainmäärän perusteella? Sinänsä muuten sujuvasti kirjoitettu. Usein dekkareita lukiessa ihmettelen niitä jotenkin infantiileja päähenkilöitä, sellaisiako ihmiset oikeasti ovat? Tässäkin kirjassa. Jokainen tämän kirjan henkilö on lisäksi epämiellyttävä, vaikeastipidettävä ihminen. Ja sen päälle vielä kahden päähenkilön kaikki neuroosit. Se oli välillä vähän liikaa. Etenkin loppupuolella, kun aloin jo toivoa niille ääliöille päähenkilöille ennemminkin pahoja kuin hyviä asioita. Kososen ääni on miellyttävä, mutta jostain syystä hän pitää lauseiden välissä ylipitkiä taukoja. Niin pitkiä, että monen monta kertaa ehdin jo luulla että lukeminen on keskeytynyt tai padista akku tyhjeni.

Kuuntelin 1.4x nopeudella, koska lukija pitää kestmättömän pitkän tauon virkkeiden jälkeen. Joidenkin tarinassa usein esiintyvien ruotsalaisten nimien, mm Mina, Thomas ja Bosse, supisuomalaisittain ääntäminen myös ärsytti. Muuten hyvä tarina ja lukijan ääni ok.

Aivan upea lukusuoritus. Kiitos Krista oli ilo kuunnella

Pitkästä aikaa hyvää Läckbergia ja huolellisesti tehdyt henkilöhahmot.

Rasittava lukija, jäi sen takia kuuntelu kesken.

Taattua Läckbergiä! Tunnelmallinen, hyvin rakennettu juoni ja kokonaisuus, vaikka päättelinkin jo kirjan puolessa välissä murhaajan. Silti yllättävä ja henkilöhahmot kuvailtu taitavasti. Oli pakko ahmia koko kirja kertaheitolla, vaikka lukija oli ensimmäiset pari tuntia ahdistavan monotoninen, ja kerronnan jaksotus oli mitä sattuu joten alussa oli vaikea pysyä perässä. Kerronta parantui kyllä loppua kohden tai sitten korva tottui siihen:D Olin odottanut Kristalta vähän laadukkaampaa lukemista, tunnelma jäi äänessä tosi latteaksi (terveisin äänikirjojen suurkuluttaja).

Krista Kosonen on hyvä

Mahtava lukuelämys! Toivottavasti jatkoa tulee pian.

Pikkuisen oli välillä pitkäpiimäinen ja traumojakin joskus liikaa toistava, mutta hyvin punottu ja kirjoitettu juoni.

Alku karmivuudessaan antoi ymmärtää että jännitystä olisi tulossa, mutta jotain jäi puuttumaan että olisi ollut jännitystä, sellaista jännitystä joka pakottaisi jatkamaan, mutta kirja oli helppo jättää sivuun välillä. Viihdyttävää lukemista mutta välillä ne jaaritukset pakko-oireista alkoivat ärsyttää.