Ihan ok juoni ja koukutti, mutta aivan hirvittävän rasittava päähenkilö. Nainen joka koko ajan uhriutuu venäläisyydestään ja kiukuttelee teinimäisesti. Ja lisäksi viettää koko vapaa-aikansa kauneushoitoloissa, laitattamassa ripsiä ja kynsiä. Ja sitten käy valtavan paljon sisäistä debattia siitä, kuinka on ihan ok että ajattelee ja hoidattaa kauneuttaan kaiken aikansa. Ainakin ensimmäinen kolmannes kirjaa toisti ihan liikaa kaikkea edellämainittua, sitten kirja keskittyi onneksi enemmän muuhun. Turhamaisuudessaan päähenkilö poikkeaa dekkarien tyyppipoliiseista, joka ehkä on ollut tässä se tavoite. Mutta keskenkasvuisia poliiseja, yleensä juuri teinikiukuttelvia tyttöjä, on kyllä kirjoissa ihan liikaa. Olisi miellyttävämpää lukea itsevarmalla tavalla itsetyytyväisistä ihmisistä, sellainen vasta poikkeava dekkaripoliisi(nainen) olisikin.Kirjailija heittää myös pieniä piikkejä monen suuntaan, nauroin useasti ääneen, vaikkei kirja sinänsä mitenkään ole huumorikategoriaa.

Kirja on esikoisdekkariksi ihan hyvä mutta lukijasta en pitänyt. Jussilla oli ihan miellyttävä ääni mutta ihmeen töksähtelevä tyyli lukea. Lisäksi ilm. jälkikäteen nauhoitettuja lauseita seassa, aivan kuin toisen lukijan lukemina.

Koukuttava, voi kunpa joku laulaisi Antin kohtalosta ja selviäisi.

Monta kertaa mietin Antti Hanhivaara juttua....

Päähenkilö oli valitettavan ärsyttävä mutta juoni ja tarina itsessään piti koukussa.

Kirjan alku oli hyvä, loppua kohti huononi. Väkisin kuuntelin loppuun. Juoni oli jotenkin väkisin väännetty. Päähenkilö tylsä ja mielenkiinnoton jota yritettiin paikata älyttömällä menneisyydellä. Lisäksi lukijalla paljon lukuvirheitä.

Alle keskitason kaikilta osin. Lapissa ei käytetä mä ja sä persoonapronominia vaan mie ja sie.

Loistava kirja, loistava lukija. Molemmille viisi tähteä. Kiitos! 🌹

Mielenkiinto pysyy yllä

Sujuvalukuinen dekkari! Tämä tuli ahmittua muutamassa päivässä :)