Muutaman luvun jaksoin ja oli pakko luovuttaa, naivi !! Ja naiiviutta lisää lukijan lapsellinen ääni !!! ” saanko huulikiiltoni , kysyin astuessani selliin” ….

.

Erikoinen suhtautuminen kirjoittajalla miehensä toimintaan

Kyllä tähän maailmaan kirjoja mahtuu, mutta olen sitä mieltä että jotkut niistä saisi jäädä ihan sinne päiväkirjan kansien väliin henkilökohtaiseen käyttöön. On vaikeaa kuunnella kirjaa, kun luku luvulta menettää respektiä kertojaa kohtaan sitä muka mitä hänen arvomaailmansa paljastuu. Kuuntelin loppuun asti vain sen takia, että halusin tietää joutuiko nainen tekemättömien rikosten vuoksi kiven sisään. Ei joutunut.

Ihme että jaksoin kuunnella loppuun, todella naiivi päähenkilö joka näkee huumerikollisen miehensä vaaleanpunaisten lasien läpi ja törkeä huumausainerikos on vain pikku "virhe". Lukijan ääni korosti kirjan lapselllista vaikutelmaa ja tästä ei kyllä syvällistä tarinaa saa kaivamallakaan...

Todella raskas teos. Kirjailija keskittyy kuvailemaan ikuista rakkauttaan, itsekehuaan, kauneuttaan, glamour-elämäänsä Dubaissa. Kirja koostuu pelkästä itkusta ja itsesäälistä vailla mitään itsekritiikkiä. Edellistä kuvaa kohtaus, jossa kirjailija käyttäytyy väkivaltaisesti ja potkii sellinsä ovea, mutta silti hämmästyy vankilan henkilökunnan "diktaattorimaisesta pahuudesta", kun hänet viedään rauhoittumaan aggressiivisesta kohtauksestaan. Kirja vaikuttaa lähinnä mainostempulta myyntivoittojen toivossa glamour-elämän rahoittamiseksi hänelle ja huumekeisarimiehelleen.