Emma esitetään huippupoliisina, kollegatkin sitä hokevat tässä. Mutta kirjaa lukiessa lähinnä ihmettelee sitä miten huono poliisi Emma on. Ylitunteellinen, tekee etukäteen päätöksiä siitä miten asiat ovat, ei huomaa olennaisuuksia, ei osaa priorisoida. Jos tuo on sitä huippua, huonosti on asiat. Lisäksi Sarenbrant on haastatteluissa kertonut luetuttavansa käsikirjoitukset poliiseillakin, eikä näillä enää kuulemma nykyään ole huomautettavaa poliisityön kuvauksesta. Se tekee surulliseksi, sillä poliisityö on näissä(kin) dekkareissa karmean huonoa, ennakkoluuloista, ylimielistä. Henkilöiden tunne-elämän kuviot ovat kautta linjan epäkypsiä, se tekee kirjasta rasittavan ja epäuskottavan. Samoin ylitunteellisuus. Ne tosin ovat tyypillisiä piirteitä dekkareille muutenkin. Tässä kirjassa erityisesti Nylletin vierailut terapeutin luona olivat kiusallista luettavaa.

Itse juoni on ok, mutta nuo Emman ja kumppanien ihmissuhde kuviot ovat vähän lapsellisia sekä epäuskottavia ja niitä kuvataan turhankin paljon. Kirjasarja, joka alkaa toistaa itseään. Pari ensimmäistä kirjaa oli hyviä ja sit taso alkoi laskea kirja kirjalta.

Lapsellisesti kirjoitettu ja naivi

Aikaisemmat osat ovat parempia.

Minulle ei tarpeeksi jännittävä.

Taattua Sofieta ja uutta osaa jäi taas odottamaan.

Kammottavan ajankohtainen kirja! Tällaisista rikoksista saa lukea liian usein.En voi silti välttyä taas ajatukselta, että kirja jäi kesken. Eli seuraavaa osaa odotellessa!

Jännittävä ja koukuttava

Takuuvarmaa laatua ja jännitystä taas. Suosittelen lukemaan kaikki kirjailijan teokset. Seuraavaa teosta odotellessa.

Ihan ok kirja. Tykkäsin lukijasta!