Olen ollut vastaavan kaltaisessa parisuhteessa. Draaman kaari oli täysin sama, mutta lyhyempi, sillä jokin minulle vielä tänäkin päivänä tuntematon voima sai minut irtautumaan tuosta kammottavasta hirviöstä alle vuodessa. Jäljet jätti loppuiäksi. Kukaan, joka ei ole moista kokenut, ei voi sitä ymmärtää. Toivon loputtomasti voimaa kaikille samassa tilanteessa oleville: Lähde. Heti.

Surullista. Kuin myös se, että täällä syyllistetään uhria 😅 En minäkään ymmärrä, mutta kyllä syyllinen on tuo sairas sika, jota kumppaniksi luuli.

Muuten loistava opus aiheesta, mutta lukijan pehmeä ääni ärsytti alusta loppuun!

Jotenkin raivostutti koko kuuntelun ajan. En ymmärrä kuinka äiti-ihminen omien himojensa ja rakkaudenkaipuun takia vaarantaa pienten lapsiensakin henkisen hyvinvoinnin tämmöisen päästään sairaan miehen takia, joka lähes seurustelun ensihetkistä alkaen aiheuttaa epäilyksiä ja monta kertaa päättää lähteä ja aina vaan menee takaisin siihen sairaaseen suhteeseen. Onneksi lopulta pääsi irti. Mutta ei ihan tervepäinen tämä Lenakaan tainnut olla. Toivottavasti lapset ei saaneet pysyviä traumoja.

Kirja oli todella mielenkiintoinen kuvaus narsistisen ja läheisriippuvaisen ihmisen monimutkaisesta ja vaikeasta ihmissuhteesta. Tässä parisuhteessa kumpainenkin on kipeästi vinksallaan. Tämäntyyppiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa, sillä parisuhde palvelee heidän epäterveitä tarpeitaan. Surullista ja repivää. Mutta kirjana tarinaa olisi voinut tiivistää. Itselläni kuvauksen seikkaperäisyys ja samojen onnettomien tapahtumien ja tunteiden toistuva kuvaaminen alkoi väsyttää. Kirja ei oikein siinä vaiheessa enää tarjonnut mitään uutta. Aloin vähän väliä pälyillä, kuinka paljon kirjaa on jäljellä.

Huono lukija pilasi hyvän kirjan. Jonkun toisen lukemana olisi tullut tähtiä lisää.

Ärsyttävää kunneltavaa. Lukijan soinnilliset loppuvenytykset kamalia. Paha maneeri hänellä, eikä teennäinen sensuelli puhetyyli sopinut kirjaan lainkaan. Eläytyi huonosti lukemaansa. Painottaa vääriä tavuja/sanoja. Yksioikoinen kuvaus pimeestä parisuhteesta (ei lukijan vika, mutta ei ainakaan auta asiaa).

On hyvä että uhrit uskaltavat avata suunsa ja kertoa kokemuksistaan. Elin muutamia kuukausia vastaavassa suhteessa ja siinä ajassa minut oltiin ajettu siihen pisteeseen että harkitsin vakavasti itsemurhaa. Oli kuulemma nujettanut aiemmatkin kumppaninsa ja ihmetteli miten kestän niin paljon... En ollut sen astisen elämäni aikana pelännyt ikinä niin paljon, mutta joku esti minua lähtemästä. Lopulta joku vaan napsahti päässäni, keräsin vähät tavarani, hyppäsin autoon, enkä ikinä katsonut taakseni. On sairasta miten paljon vastaavaa tapahtuu ja miten syvät jäljet se jättää niihin jotka onnistuvat poistumaan näistä suhteista muulla tavoin kun arkussa.

Surullinen ja järkyttävä. Te jotka syyllistätte uhria olette sairaita ettekä selkeästi ymmärrä millaiseen alistamiseen narsistit kykenevät.

”Meistä synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.” Uhrin tuomitseminen on helppoa, jos ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa. Mielestäni kirja on loistava kertomus vaarallisesta läheisriippuvaisuudesta ja ”piilo”väkivaltaisesta suhteesta. Tällaiset suhteet ovat paljon yleisempiä kuin mitä luulemmekaan - ja kirjailijan kuvailemalla tavalla yhtä koukuttavia kuin heroiini. Olen itse seurannut vierestä sekä elänyt vastaavanlaisessa ihmissuhteessa. Suhteesta irtipäästäminen on pitkä ja vaikea prosessi, joka jättää ikuiset arvet. On mielestäni huolestuttavaa kuinka helposti ihmiset tuomitsevat Lenan tarinan. Psykopaattinen manipuloija saa uhrinsa sellaiseen emotionaaliseen solmuun, että suhteesta lähteminen voi jopa koitua uhrin kohtaloksi. Toivon, että jokainen Lenan tarinan tuomitseva harjoittaisi hiukan myötätuntoa uhria kohtaan. Mikään ei ole niin mustavalkoista. Ajatuksia herättävä kirja, joka sai näkemään omat ihmissuhteeni uudessa valossa. Kiitos Lena!