Hieno teos, josta kuulee, että kirjailija on historian tutkija. Paljon uutta, karmivaa tietoa. Myös saamelaisuuden ja tuntureiden kasvit ja eläimet olivat loistavasti hallussa. Muutamat anakronismit kuitenkin häiritsivät: - 1940-luvulla ei puhuttu ”neukuista” vaan ryssistä - ei myöskään puhuttu saamelaisista vaan lappalaisista - kukaan ei tuolloin myöskään ollut ”onnesta soikeana”- koulussa ei opetettu kuvataidetta vaan ”piirustusta”, joka kyllä sisälsi kaikkea kuvataidetta. Kuvataide- nimitys tuli kouluihin viimeisessä opetussuunnitelmauudistuksessa. Sitä ennen oppiaineen nimi oli ”kuvaamataito”.Suoranaisia virheitä olivat seuraavat: - kirjailija käyttää kerran sanaa joutsenen TURKKI- kirjailija puhuu porojen kiimasta heinäkuussa. Kiima alkaa lokakuussa ja kestää kuukauden - Enontekiö-sanaa taivutetaan väärin: mennään Enontekiölle, ei ENONTEKIÖÖN niinkuin kirjailija sanooLukija on erinomainen. Ääni on miellyttävä. Jopa saamenkielisten kohdat menivät sujuvasti!

Olisi varmaan ollut helpompi hahmottaa kokonaisuus lukien; kuunneltuna oli vähän sekava.

Koukuttaa kuulijansa. Hieno ensimmäinen kirja, mitä seuraavaksi?

Kuunneltuna jotenkin sekava kun ajassa siirryttiin edes takaisin, aina ei selvinnyt kuka oli kertojana milloinkin.

Pidin kovasti. Hyvä lukija. Aika vähän ennen viime vuosia on ylipäätään puhuttu Suomessa sijaitsevista saksalaisten leireistä.

Yllätyksellinen ja surullinen.

Hieman eri kantilta lapinsotaa.

Upea kirja. Surullinen, vaikuttava.

Hienosti punottu ja loppua kohti tiivistyvä kertomus, joka piti otteessaan. Samalla kaunistelematon kuvaus niistä sodan ja sorron vaikutuksista, joista perinteinen sotakirjallisuus vaikenee.

Juoni eivan huippuluokkaa, mutta sanotaan niin, että kyllä sopisi tämän osin todellisiin tapahtumiin ja teemoihin perustuvan kirjan olevan yleissivistyksensä puolesta laajassa levikissä.