Fasilitointi luo uutta

Liian usein työpajan tarkoitus jää osallistujille epäselväksi ja keskustelu rönsyilee ilman fokusta tai päämäärää. Tai saadaan kyllä kehitettyä ideoita, mutta kukaan ei vie niitä eteenpäin. Fasilitoinnin prosessin ja työkalujen avulla ryhmätöihin saadaan mielekkyyttä.

Fasilitointi on neutraalia ryhmäprosessin ohjaamista. Sisällön tuottamisesta vastaavat osallistujat, ja fasilitaattorin tehtävänä on sparrata työskentelyä puuttumatta asiasisältöön. Aloittaessaan kirjaa aiheesta kokenut fasilitaattori ja fasilitaattorien kouluttaja Piritta Kantojärvi epäili, että hänen esiin ottamansa asiat ovat liiankin itsestään selviä. Käsitys muuttui kirjoittamisen edetessä.

”Itse asiassa fasilitointi haastaa perinteisten hierarkiakeskeisten organisaatioiden toimintatavat. Näennäisesti helppojen ryhmätyökalujen takaa paljastuu, että fasilitoinnissa on kyse radikaalista filosofiasta”, Piritta Kantojärvi toteaa.

”Monimutkaistuva maailma edellyttää uusia tapoja yhdistää asiantuntemusta. Koko organisaatio on aktivoitava mukaan uuden etsimiseen ja vanhan parantamiseen.”

”Aikanaan uskottiin tosissaan, että jos maanviljelijöille ja työläisille antaa vapautta ja vastuuta, heille käy huonosti, ja että työntekijät tarvitsevat selkeät säännöt ja rajat voidakseen hyvin. Joskus tuntuu, että joidenkin yritysten johtoporras ei ole edennyt kovinkaan pitkälle niistä ajoista”, Piritta Kantojärvi näpäyttää ja kehottaa organisaatioita ottamaan vakavasti osallistamisen menetelmät.

Kenestä tahansa voi kehittyä fasilitaattori, kun sisäistää fasilitointiprosessin ja opettelee käyttämään kirjan esittelemiä monipuolisia työkaluja. Osallistujien aktivoiminen ja ydinkysymyksen määrittely ovat tärkeitä vaiheita, mutta niin ovat myös ratkaisujen konkretisointi ja niiden käytäntöön vieminen.

TaM Piritta Kantojärvi on monessa liemessä keitetty ammattifasilitaattori, jonka erityisosaamista on työyhteisön kehittämiseen tarvittavien fasilitointitaitojen valmentaminen.

© 2012 Alma Insights (E-kirja): 9789521418006

Julkaisupäivä

E-kirja: 2. tammikuuta 2012