Yliopistomaailmaan sijoittuva kirja kiinnosti. Juoni oli hyvä, mutta… liikaa toistoa ja jaarittelua. ”Voi luoja” toistui niin usein, että ärsytti!

Lapsellisia henkilöitä ja köykäinen tapahtumaketju. Ylinyhveröistä kertoja-Hannahia tekisi koko ajan mieli ravistella. Hän on kuin hiukan hönö teini läpi kirjan, yhä kolmekymppisenäkin. Eivätkä muut ole kyllä yhtään aikuisempia. On Oxfordin opiskelija-aines aika köykäistä tämän perusteella… Juoni on monelta osin epäuskottava, jopa siinä määrin, että eikö Ware tee yhtään taustatyötä, esim. sen suhteen miten murhia tutkitaan ja millä perustein niistä voi tuomita? Waren kirjoja lukiessa muistuu mieleen se mitä sanotaan; kirjailijan on hyvin vaikea kirjoittaa itseään älykkäämpiä hahmoja.

Muuten hyvä, mutta voiko tosiaan olla niin että ihminen tuomitaan vankeuteen murhasta vain yhden tiedon perusteella ? Ja tuo tieto on se että hän oli paikalla murhan aikaan. Ja miten todistaja voi ajatella että on hänen syytään/ ansiotaan että murhaaja tuomittiin. Poliisi tutkii ja tuomiolaitos tekee päätöksen. Ei motiivia ei mitään muuta syytä.. Lopussa jännitys tiivistyi huippuunsa kun kaikki kääntyi päälaelleen.

Viihdyttävä, jännittävä ja koukuttava. Epäiltyjä on monia ja loppuratkaisua vaikea arvata. Ruth Waren teokset pettää harvoin, eikä tämäkään ollut pettymys.

mukaansatempaava, hyvin kirjoitettu tarina😌

Hyvin kirjoitettu, otteessaan pitävä, jännä juoni. Lopussa oli ennalta-arvattavuutta ja juonessa osittain muutenkin. Mutta sellaista se on, kun tämäntyyppisiä kirjoja paljon lukee.

Hyvin vähän sisältöä, pitkitetty ja samaa toistava. Pettymys. Ärsyttävä päähenkilö, nyhverö joka ei saa sanaa suusta, minä...minä...

Hyvän juoni, tylsä loppu. Ja sama kommentti kun tämän kirjailijan kaikkiin kirjoihin, eli saman tarinan voisi kertoa mitään menttämättä tiivistämällä turhat kertailut ja jahkailut pois. Lukija oli oikein mukavaa kuunneltavaa kun oli häntä hetken kuunnellut.

Yllättävä, koukuttava ja jännittävä. Lopputulosta oli vaikea arvata etukäteen.

Ihanan koukuttava tarina! Tällä kertaa loppuratkaisu ei ollut yllätys, mutta hyvin kerrotun tarinan avautumista kuunteli mielellään. Monipuoliset henkilöhahmot oli rakennettu ajatuksella ja henkilöhahmojen kehitys ennen/jälkeen-aikavälillä tai kehittymättömyys trauman seurauksena oli hyvin oivallettu elementti.