Teksti olisi kaivannut tiivistämistä. Puoleen väliin saakka pitkästyttävä. Kaunista tekstiä, mutta liian löysää. Koskettavia ihmiskohtaloita kyllä.

En ole koskaan kuunnellut mitään vastaavaa tarinaa. Kerrassaan sykähdyttävä kuvaus ihmisen yhteydestä luontoon sekä monimutkaisista ihmissuhteista. Loistava kirjoja ja hyvät lukijat.

Todella hyvä. Mielestäni tämä lainaus kuvaa teosta. "Kun liikahdan, vanha arpi vihlaisee minun ja kuoren välissä. Arpi on kasvanut suureksi palloksi. Kuori on valanut paksun kalvon, jotta hiekanjyvä ei jäytäisi niin kipeästi.Raotan kuortani, ja vesi soljuu lävitseni. Kuin itsestään pallo vierähtää pois ja katoaa joen vatsaan.Hengitän varovasti, sitten yhä vahvemmin. Syön, ja nälän taittuessa aistit kirkastuvat. Kipu pysyy poissa. Virta hyräilee ympärilläni.

Kaunista kieltä. Ajatuksia herättävä. Hyvin rakentuva. Näkökulmat pysyivät eri lukijoiden ansiosta selkeinä. Helmisiimpukka symboloi hyvin häviävää luontoa. Syntyi muistikuvia omista hävinneistä metsämuistikuvista, omista marjamaita, mustikkakorvista, sammalmättäistä, poluista jo kadonneista.

Mielenkiinnolla kuuntelin loppuun asti. Epäuskottavaa sattumia, ei ihan realistisia tapahtumia. Silti hyvin viihdyttävä ja koskettava kirja. Kannattaa kuunnella.

Pitkäveteinen, sekava ja tylsä.

Loistava. Kaunista kieltä, upeaa kerrontaa luonnosta, ihmisistä. Finlandia-palkinnon ansainnut.

Koukuttava. Kirjan henkilöt punoutuivat juonen mukana kiehtovasti osaksi toistensa elämää ja elämäntarinat pitävät loppuun asti otteessaan. Erityisen paljon pidin kuvailuista, joiden avulla lukija pääsi helposti mukaan tilanteisiin, tarinaan ja luonnon keskelle. Suosittelen!

Jotain samaa 50-luvun polioepidemiassa ja nykyajassa, rokotetta odotellessa. Upeaa sisäisten ristiriitojen kuvausta.

Uskon, että tämä teos tulee elämään suomalaisen kaunokirjallisuuden merkkiteoksena, helmenä, niin pitkään kuin suomalaisen kirjallisuuden käsitekin elää.