Rakkaan läheisensä menettäneen, surevan ihmisen - miksi toisaalta kaikkien, koska suru kohtaa useimpia ihmisiä - kannattaisi lukea tämä erittäin viisas ja perusteellinen, lämmin ja salliva kirja, joka lohdutti minua todella paljon. Suru on elämän muutoskokemus, pysyvä ja rakentava, voimakas tila, josta ei tarvitse tai pidäkään tiukasti aikataulutettuna pyrkiä eroon vaan joka on merkittävä, evoluutioperäinen lauman jäsenen osa ihmisyyttä ja rakastamista. Suremme koska rakastamme.

Jotenkin jäi vaisu tunne. Paljon toistoa. Löysin toki useita kohtia joihin samaistuin, mutta erityisesti tämä, ”Pitkän ketjun voi kuitenkin joskus pystyä katkaisemaan, sillä siihen voi vaikuttaa tietoisilla valinnoilla, esimerkiksi päätöksellä olla ryhtymättä ammattisairastajaksi. Tämä havainnollistaa, että murskaavimmankin murheen ja kehon kivun keskellä sureva on omaa kokemustaan säätelevä ja sitä kontrolloiva olento, joka voi valita, miten suree.” Jäi vaivaamaan. Ei kukaan voi vain päättää olla sairastumatta fyysisesti surun keskellä, eikä takuulla voi päättää miten suree.

Lohdullinen ja kaunis kirja. Kannattaa lukea ❤ ... Jotkut kohdat resonoi paremmin, jotain vähän kummastelin. Hieno kokonaisuus.