Olin hämmentynyt siitä, miten naiiveja käsityksiä koulutetulla psykologilla, joka työskentelee vankilassa, voi olla. Erityisesti psykopaateista puhuttaessa. Ikään kuin jokaisella olisi jokin hirveä lapsuustrauma, joka selittäisi vaillinaisia tai puuttuvia tunnereaktioita. Hämmentävän mustavalkoinen kirja, odotin ihan muuta.

Aihe on mielenkiintoinen. Kieli oli kuitenkin erittäin kömpelöä ja täynnä kieliopillisia virheitä. Joskus jopa lauseiden merkitys muuttuu täysin. Suora lainaus kirjasta: "Vaikka ympärillä olevat tajuaisivat valheet, heitä ei saa silti edesvastuuseen teoistaan." Oletettavasti kirjailija tarkoittaa, että psykopaatteja on vaikea saada edesvastuuseen teoistaan. Virke viittaa kuitenkin psykopaattien ympärillä oleviin ihmisiin.

kirjoittajalla tuntuu olevan vähän kapeakatseinen näkemys, ajoittain jopa tuomitseva, mikä toisaalta ei ole yllätys työympäristön suhteen, mutta on ammatinvalinnan kannalta.

Mielenkiintoinen aihe, mutta häiritsevän huonoa kieltä

Pahuutta ja pahoja ihmisiä on olemassa.Teoksessa tuotiin erittäin yksipuolisesti esiin mistä persoonallisuushäiriöt johtuvat. Kaikilla ei ole traumaattista lapsuutta, päinvastoin. Eikä kaikilla häiriöisillä ole huono itsetunto.Ei psykopaatti tunne pelkoa. Empatia (kognitiivinen empatia) ja myötätunto ovat myöskin kaksi eri asiaa - näitä ei kirjassa avattu ollenkaan.

Seksityöntekijöiden leimaamista.

Yritän kuunnella sisulla loppuun asti. Jo puoleen väliin mennessä vilissyt niin paljon asiavirheitä ja erittäin jyrkkiä yleistyksiä, että hankala uskoa kirjoittajan todella olevan ihmismielen ammattilainen.

Yleistävä ja yksipuolinen. Toivottavasti vankilapsykologia ei kaikkialla ole tuolla tasolla.

Tuttua meille, joiden kohdalle osunut. Lukija sopi hyvin tähän.

Paneutui ihan liikaa eri terapiamuotojen selostuksiin. Paremminkin ammattikirjallisuutta. Ehdotottomia vanhanaikaisilta tuntuvia mielipiteitä.