Päähenkilö yksinäisyydessään hässii miesten kanssa, mutta myös väheksyy bi/panseksuaalien seksuaalivähemmistöstressiä? Olisi voinut selkeämmin osoittaa, miten tuollainen ajattelu on lähinnä vain bifobista asioiden kiertelyä.

Bifobinen, katkera ja naisvihamielinen teos joka heittelee puolivillaista ja vanhentunutta kulttuurianalyysia sieltä täältä ilman ripaustakaan itseironiaa. Mm. ”Analyysi” virolaisesta pikkukaupungista ja muista ulkomaanreissut on köykäistä itsekorostusta, jossa lähinnä puhuu ennakkoluulot.

Monella tapaa kiinnostava kirja. Ymmärrän, että kirjailija haluaa kärjistää ja provosoida, mutta silti hämmentää, miten surullisen yksipuolisen kuvan halusi antaa miehistä, heteroista, lapsiperheistä ja uskonnosta.

Alku oli ihan lupaava mutta sitten yhtäkkiä kuuntelevani ihmeellistä paasausta ihmeellisistä asioista. En oikein tiedä kenen mielipiteitä nämä ovat, kirjoittajan vai päähenkilön. Miksi minun pitää kuunnella jonkun ihmisen turhia mielipiteitä ja sitä kuinka hän pitää itseään muita ihmisiä parempina?

Ansiokas kuvaus psyykkisen hoidon alennustilasta Helsingissä!Melkoinen sillisalaatti - välillä piti tarkistaa, olenko joutunut toiseen kirjaan, kun autofiktiivinen elämänkuvaus vaihtui julistuspamfletiksi.Muiden kirjailijoiden moninainen sättiminen jäi ilmaan - ei riitä tiedot ymmärtämään, mihin ja keihin viitattiin.

Alku hieno, loppu puuduttavaa yksisilmäisiä luentoa

Nasevaa tekstiä ja hyviä havaintoja maailmasta. Paikoin tuntui kyllä oudolta kun oli sekaisin tarinankerrontaa ja sitten pitkiä pohdintoja epäkohdista.

Kirja alkoi kiinnostavasti, mutta lässähti loppua kohden sekavaksi, katkeraksi tilitykseksi. Vaikka kirjassa käsitellyt yhteiskunnalliset aiheet kiinnostavat, jokin kirjoittajan tavassa ilmaista asiansa tuntuu tunkkaiselta ja vanhentuneelta. Loppua kohden kärjistetty tyyli alkoi todella uuvuttaa. Teos herätti ajatuksia, mutta koin kirjoittajan oman elämän analyysit kiinnostavammaksi kuin yhteiskunnallisten asioiden käsittelyn, vaikka tarkoitus lienee ollut nivoa ne yhteen.