Onnistunut mestariteos nuorelta kirjailijalta, joka räjäyttää tajunnan hilpeydellä, lapsen komiikalla sekä suorasanaisuudellaan. Teosta lukiessa / kuunnellessa suosittelen päästämään irti kaikesta meitä aikuisuudessa määrittelevistä rajoista ja normeista, ”päästättelemään”. Silloin pääsee kirjan ytimeen.

Vie Teneriffalle sille puolelle, minne turisti ei nää. Peittelemätöntä puhekieltä, mikä korostaa hyvin tunnetta ja kirjan voimakkuutta. Keskiössä lapsi ja hänen maailmansa. Suosittelen kovasti✨

Syömistä. Lisää syömistä. Tylsä ja lapsellisesti kirjoitettu.

Mainio kirja. Täydellinen lukija.

3

Hieno kuvaus lapsen silmin miltä tuntuu asua pienessä syrjäisessä kylässä. Lukijan ala-arvoisen huono ääntäminen Espanjan kielisissä lainauksissa häiritsi. Kun olisi mennyt edes sinne päin.Itse 11 vuotta Teneriffalla asuneena, olisi ollut mahtavaa jos lainaukset olisi lausuttu paikallisella murteella, mutta olisi riittänyt kunhan olisi millä murteella tahansa kuulostanut edes jotenkin Espanjalta.

Kyräilevä pikkukylän tunnelma, kadehtiminen, kaikenlainen karkea käytös sekä lasten rooli toivat mieleen Ferranten Napoli sarjan. Jokseenkin ahdistava. Yhtään pidempään en olisi kuunnellut. Kuitenkin kirja onnistui luomaan kuulijalle hyvin elävän kuvan tapahtumista. Tähti siitä.

Lasten leikit ja puheet heijastavat jännästi ympäröivän yhteisön todellisuutta, joka piirtyy esiin kaikessa raadollisuudessaan. Kieli on ronskia ja nasevaa, välillä nauratti ääneen, välillä ällötti tosissaan.

Pilvipeiton kanssa ei olla turvallisissa käsissä. Voisi jopa sanoa, että ollaan vaarallisissa käsissä ja lukija on puolipaniikissa vähän väliä.On aika harvinaista, että tähän ikään mennessä tulee vastaan jotain tosi päräyttävä ja erilaista.Onhan sen oltava hyvän kirjan merkki, jos sen imaisee huokosiinsa lähes yhdeltä istumalta? Kun et kertakaikkiaan pysty lopettamaan lukemista?Jo kirjan paikka on niin erilainen ja kiehtova, että se vei mut pauloihin heti: ollaan Teide vuoren alarinteellä Teneriffalla. On kaksi parasta kaveria, tyttöjä. Eikä sen vaarallisempaa aihetta varmaan olekaan kuin tyttöjen välinen ystävyys. Se elää omaa elämäänsä aikuisten katseilta piilossa. Isora määrää mitä tehdään, ja sehän tehdään. On eritteitä, on salaisuuksia.On aivan perusteltua sanoa tässä yhteydessä että menee ihon alle. En voi suositella kirjaa varauksetta, mutta osa hurahtaa.

Poikkeuksellisen ronski, kiinnostava kurkistus 10-vuotiaan mielenmaastoon, kun lapsen naiivius kohtaa kummallisen aikuisen maailman.