Häiritsi,että kirjassa fokus tuntui vaihtelevan eri henkilöiden välillä tarpeettomasti pompaten välillä elämänkerturiin itseensä.

Jaa, enpä tiedä mitä jäi käteen… epämiellyttävä tunne koko tyypistä. Ihmettelen miksi Bitte ei ottanut eroa, sen sijaan että alkaa toisen kuoleman jälkeen suremaan hukkaan heitettyä elämäänsä. Mitä tehdä kirja sivistyksellä, jollei ole sielunsivistystä. Kirjan nimi ei oikein ole osuva itse sisältöön. Hyvä lukija.

Donner oli kiinnostava persoona, josta ei ole helppoa kirjoittaa kirjaa. Tässä teoksessa oli puolensa, mutta myös välillä turhia lillukanvarsia.

Miksi ihmeessä lukija puhuu Jörnistä Jöörninä? Häiritsee!

Nopeatempoinen teos eriskummallisesta avioliitosta. Saa ajatukset liikkeelle, herättää lukemattomia kysymyksiä. Kiitos lukijalle.

Ei minua Donner kiinnostanut vähääkään, vaan Bitte. Mutta kirja on kuin Teirin kuulopuheista koottu. Bitten ääni ei kuulu lainkaan. Jotkut tarinat ohitetaan kuin ranskalaisin viivoin. Iso pettymys ja turhaa kohua koko kirja.

Yhdeltä istumalta kuuntelin loppuun. Olisin odottanut toisenlaista tyyliä, ehkä en näin inhorealistista. Ajoittain oli tirkistelyn makuista.

Kirja oli sekavan oloinen sepustus Jörn Donnerista, josta on kirjoitettu jo läjäpäin erilaisia tekstejä vuosien varrella. Surettaa Biten puolesta ja yleisesti yhteiskunnallisella tasolla, että naisvihamieliset, jääräpäiset vanhat miehet saavat osakseen niin paljon suitsutusta elinaikanaan ja kuoltuaankin.

Kummallinen ja poukkoileva teos. Minun oli vaikea ymmärtää käsittelikö teos Jörniä, Bitteä vai heidän avioliittoaan. Välillä tuntui, että se käsitteli niitä kaikkia yksin ja erikseen. Vai oliko teoksen punainen lanka Jörnin lukuisat rakastajat, joita Bitte ryhtyi jäljittämään Jörnin kuoleman jälkeen? Teos on varmasti kiintoisa heille, jotka nauttivat lukea suomenruotsalaisen yläluokan elämästä ja seinien sisällä tapahtuvasta kohelluksesta.Ja Rafael Donnerille terkut: sinä todellakin olet nepobaby.

Hajuton ja mauton.